Toisaalta on harmi, että emäntä on sairaana, koska ei päästä niin pitkille lenkeille kuin normaalisti. Nyt emäntä on vienyt meidät vaan pellon tai niityn reunaan ja käskenyt juosta itsekseen. Röllihän nyt pöljänä poikana juokseekin, mutta minä hipsuttelen ja katselen ja välillä istuskelen. Kun aurinko paistaa keväisesti niin tarkenee taas hyvin istuskella.
Tänään oli kyllä jo melko hauskaa, kun Kiia tuli emäntineen meille päivälenkille. Emäntä ajatteli varmaan, että me juostaan vielä lujempaa siellä lenkillä, jos on joku kaveri mukana. Niinhän se kyllä olikin. Emäntä istui itse lumihangessa ja koska minä en ensin innostunut ollenkaan, alkoi se puhaltelemaan minun nenään ja sitten minä aivan villiinnyin. Rölli ja Kiia leikki kovaa kyytiä ja minä menin aina väliin komentamaan Rölliä. Pari kertaa Kiia halusi leikkiä vain minun kanssa mutta sitten minua vähän alkoi jännittämään. Uskallan leikkiä paremmin niin, että Rölli on mukana. Kaikista hauskinta näissä ulkoiluissa on se, että lumi kestää meidän painon! Rölli näytti vähän piikkisialta kun se porhalsi kantohangella niin lujaa ja kyllä minäkin viiletin aina kun sille päälle satuin. Kestohangella on hirmu hauska juosta koskapa siinä saa kunnon vauhdin. Emäntä ja Kiian emäntä hämmästyivät miten äkkiä puoli tuntia pellolla oli kulunut ja kotiinkin piti vielä kävellä. Tunnin reissuhan siitä sitten tuli ja kyllä nyt väsyttää ja etenkin nälättää.
Tässä me ollaan lenkin jälkeen. (Emäntää harmittaa, kun kamera ei lähde ikinä lenkille mukaan.)
Ehkä mekin nyt saadaan jotain välipalaa kun emännällä on teehetki.
T. Rilla
