Rillan ajatuksia pojista

Kaikki naapuruston pojat oli aamulla yhtä aikaa meidän kanssa lenkillä: Reino, Olli, Manu ja Esko. Poikia tuli vastaan joka puolelta ja kyllä minua alkoi vähän ahdistamaan. En erityisemmin pidä vieraista pojista. Eskoa pelkään ja onhan se kyllä niin rumakin. Se on englanninbulldoggi ja siitä kuuluu kummaa ääntä ja sen suusta tarttuu minun päähän kuolaa. Se on kuulemma tosi leppoisa mutta kyllä minusta kannattaa vähän olla varuillaan tuommoisten vääräleukaisten bodattujen Eskojen seurassa.

Manu oli käyny parturissa. Se on vähän semmoinen hienosteleva nipottaja (lhasa apso rodultaan) ja turhan tiukkis. Sen kanssa meillä on aika viileät välit. Sitten on tiibetinspanieli Olli joka voisi olla ihan kiva, mutta jostain syystä se ja Rölli ovat aina niin mielissään toisistaan, että minä jään sivuun. Olli ei ehkä erota tyttöä pojasta mutta ei kyllä Röllikään aina.

Reino on ihan kiva myös, musta kikkarainen kääpiövillakoira, mutta minun makuuni liian nuori ja vähän liian rasittava. Rasittava on myös griffoni Rymy, mutta tykkään siitä silti. Se on griffoni ja aika lailla minun makuuni sopiva. Esitän aina ensin vaikeasti tavoiteltavaa ja äksyilen sille kun se tulee kylään. En halua paljastaa että oikeasti olen aina tosi iloinen, kun me nähdään. Se Rymy ei ikinä luovuta vaan saa minut aina lopulta hyvälle tuulelle ja sitten me leikitään niin, ettei Rölli pysy yhtään mukana. Rölli joutuu ottamaan pehmolelun painikaveriksi, koska me painitaan Rymyn kanssa koko ajan kahdestaan.

Tässä Rymy yrittää saada minua leikkiin ja onnistuu lopulta.


Rymyllä on pilkettä silmäkulmassa, joka vetoaa minuun.


Mulla on kaverina myös yksi cavalierpoika Puppe, jota näen melko usein. Se on ihan kiva tyyppi. Meidän välillä on tosin vain ja ainoastaan pelkkää kaveruutta, ainakin minun puoleltani.

Just friends.


T. Rilla

p.s. Lähettäisin tutuille pojille terkkuja, en muille.

Röllin treenit

Emäntä on ollu laiska, koska tämä juttu kirjotettiin yhdessä jo tiistaina, mutta sitten se ei oo jaksanu tehdä muutamaa pientä korjausta ja nyt on jo perjantai. Mutta emäntä oli tänään kyllä tosi kiva kun me saatiin tosi ihanan makuista ja etenkin hajuista mahaa iltapalaksi niin ei se nyt oo niin paha, jos joskus joku kirjoitus myöhästyy. Pääasia, että HYVÄÄ ruokaa on tarjolla oikeaan aikaan.

Mahan lisäksi tykkään myös henkitorvista(kuvassa) ja keuhkoista!!!


Mutta maanantaina tapahtui seuraavaa: Arvasin heti kun näin namipussin tiskipöydällä, että nyt se emäntä aikoo laittaa hyppyherkkuja ja sitten se ottaa valkoisen laukun ja sitten me mennään. Niin me mentiinki. Ihan kahestaan emännän kanssa. Minä poika en meinannu pysyä housuissani kun käveltiin hyppelyhallia kohti. Minä olisin halunnu juosta ja hyppiä jo matkalla mutta emäntä ei yhtään antanu ja aina vaan pysähty merkiksi minulle että pitää muka rauhassa kävellä. Ihan pölijää tuommonen rauhassa kävely ennen jännittävää hallireissua. Minä olin niin innoissani, että piti välillä kertoa siitä muillekin. Haukuin emännän mielestä matkalla ihan turhaan ilman mitään syytä, vaikka mulla oli kyllä omasta mielestäni ihan oikeasti asiaa.

Tykkään siitä hyppypaikasta. Siellä saa herkkuja melkeen koko ajan ja siellä on aina paljon muita koiria. Minä osasin kaiken hienosti ja hyppäsin mahtavasti ja emännällä meni ihan kohtalaisen hyvin. Se osas näyttää mulle oikean suunnan ja tiesin aina, minne piti hypätä. Emäntä muka ensin epäili, etten osaisi välttämättä kiertää esteen takaa mutta sehän oli ihan vauvojen juttu. Lelli temppu. Tein vaan ja sitten tietenki minua kehuttiin.

Niin, oltiin siks kahestaan siellä hallilla kun Rilla vaan nukkuu siellä. Ei hyödytä ottaa sitä mukaan, kun se voi nukkua kotona. Emäntä yritti laittaa sitäkin kurssille mutta viime kerralla se väsyi 10 minuutin jälkeen niin me päätettiin emännän kanssa, että nyt vaan minä pääsen mukaan ja Rilla voi välillä tulla vaikka maskotiksi. Se on kyllä ihan hyvä, koska sillon minä saan kaikki herkut ja varsinki siksi, ettei minun tarvi odottaa yksin kun emäntä hyppii Rillan kanssa. Siinä aina kestää niin kauan kun Rilla ei välttämättä aina liiku. Se on minusta tosi epäreilua, että pitää odottaa kentän reunalla. Silloin mulla aina meinaa vähän hermot mennä ja emäntä käskee jonkun suihkuttaa minun päälle vettä. Ei kyllä minusta kovinkaan oikeudenmukaista.

Mua joskus nolottaa, kun emäntä käskee Rillaa hyppäämään ja Rilla vaan istuu eikä liiku. En oo ihan varma, että eikö se kuule vai eikö se uskalla vai onko se oikeasti niin tosi tosi laiska. En oo oikein itse malttanu seurata, kun mulla on sillon aina se stressi. Eli hyvä vaan kun Rilla pysyy kotona.

T. Rölli

Rillan ajatuksia ulkoilusta

Hei, täällä on Rilla. Haluaisin sanoa heti aluksi pari sanaa ulkoilumieltymyksistäni, kun kerran Röllillä näytti olevan asiaan mielipide. Rakastan ulkoilua HYVÄLLÄ ja LÄMPIMÄLLÄ säällä. Rakastan myös emännän jalan lähettyvillä kävelyä, koska se on mielestäni turvallista ja näin ollen olen myös lähempänä namitaskua, jos sieltä joskus jotain sattuu tipahtamaan. Sitä tapahtuu harmikseni tosi harvoin vaikka yritän aina välillä katsoa emäntää anovasti silmiin ja teen kielellä vinkkejä siitä, että nami maistuisi.

En yhtään tykkää ulkoilla vesisateessa tai yli 10 asteen pakkasessa ILMAN tossuja. En myöskään tykkää liian PITKISTÄ lenkeistä. Enkä siitä, että yritetään HUIJATA ja kävellään oman kodin ohi eikä mennäkkään sinne vaan muka jatketaan matkaa. Sitä en voi sietää. Silloin jarrutan näyttävästi ja myös tuntuvasti. Jarrutan myös, jos joku muu yrittää kävellä minun kanssa eri reittiä kuin emäntä tai menee emännän ohi. Jos on ollut kylmä tai sateinen ilma, kävelen hitaasti eteen päin mutta kotiin päin voin juosta. En missään tapauksessa sanoisi olevani laiska. Silti emäntä voisi joskus tehdä niin, että ulkoilisi ensin minun kanssa 15 minuuttia ja sitten Röllin kanssa 3-6 tuntia. Nyt se harmiksi ulkoilee meidän molempien kanssa tosi usein 1,5 tuntia mutta kyllä minä jaksan. Nukun sitten kunnon palautumisunet PEHMOISESSA ja LÄMPÖISESSÄ paikassa. Palautuminen on mielestäni erittäin tärkeää.

Ja kerran emäntä on rääkännyt minua seuraavalla tavalla.
Ensin piti juosta alas tosi jyrkkää mäkeä.



Sitten piti tietenkin kiivetä ylös.



Siinä piti ponnistella näin kovaa ja lihakseni rasittuivat todella. Rölli, joka luulee olevansa paraskin puhuja, katsoi minun suoritustani sivusta, koska itse hän ei uskaltanut tulla mäkeä alas. Hän tuli emännän sylissä! (Nyt minua meinaa naurattaa.)



Mutta tosiaan, tämä kuvasarja osoittaa, että minäkin kykenen extremeolosuhteissa (pakkasta lähemmäs -30 ) näyttäviin suorituksiin (sain aina namia kun menin ylös tai alas mäkeä ja se oli minusta mukavaa).

T. Rilla

Näin se alkaa!

Tästä alkaa minun ja Rillan blogi. Minä saan ensin päättää mitä emäntä kirjottaa ja ens kerralla Rilla. Pitää kuulemma vuorotella, niinku joskus sillon, kun meillä oli vaan yks toimintapallo, jonka sisään voi laittaa raksuja. Nyt niitä on onneksi kaks. Vaikka Rilla aina yrittää tohottaa hirveetä kyytiä omansa ja sitten se saattaa napata minunkin pallon niin niitä pitäis ehkä olla vielä kolmas. Sillä on aina joku helkkarin kiire nuitten ruokien kanssa eikä se yhtään osaa nautiskella ruuasta. Sitä palloakin se viskoo tassuilla sinne ja tänne ja seinäänkin välillä kun taas minun otteet on huomattavasti tarkemmat. Pyöritän kuonolla rauhallisesti ja tarkasti ja odotan aina hetken, että tippuiko namia siitä luukusta. Rilla ei kyllä yhtään odottele. Vaikka monessa muussa asiassa se on kyllä minua hitaampi.



Tämän blogin tarkoitus on kertoa meidän kahden touhuista ja tietenki aina silloin tällöin emännänkin, koska se yleensä on aina meidän kanssa. Niinku esimerkiksi tästä päivästä voi kertoa sen, että emännällä oli hirvee kiire aamulla töihin, eikä me ehitty käydä ku postilaatikolla asti pissalla. Yleensä käydään aina semmonen lenkki, että ehitään meki postit lukea tien varsilta. Nyt ei kyllä ehitty. Mua tympäsi jäädä kotiin yksin niinku aina, mutta onneksi emännän mies jäi vielä nukkumaan. Tiesin, että toivoa on päästä pidemmälle lenkille. Rilla ei oo niin aktiivinen ja urheilullinen ku minä. Se vaan on tyytyväinen, jos ei tarvi liikaa ulkoilla. Vaikka on sekin nyt vähän innostunu, kun lumet sulaa ja maasta paljastuu kaikkia merkillisiä ja mielenkiintoisia hajuja. Rilla aina maistelee kaikkea tuolla ulkona, niinkun nyt multaa ja lehtiä. Sammal on sen lempiherkkua, mutta sitäpä se ei oo vielä löytäny. Minä en niinkään maistele, etsin vain tyttöjen jättämiä viestejä.

Sitten kun emäntä tuli kotiin, se meni heilumaan takapihalle ja siivos kakkoja pihalta. Se valitti, että me muka oltiin kakattu se piha täyteen talven aikana. Aijaa, varmaan kyllä ollu vaan Rilla, koska minä en omalle tontille kakkaa. Sehän on selvä. Se takapiha on nyt lumen sulaessa muuttunut ihan kamalaksi, enkä minä oikeen millään voinut kulkea siellä mudassa ja vedessä. Päätin sitten pissata tirauttaa ihan siihen takaoven viereen ja emäntä ei oikein tykännyt että pitää niin lähelle lorotella. Sitten se iski semmoiset aurauskepit siihen mutavelliin ja minä mietin, että eihän nyt helkkari tarvi aurata enää kun lumet on melkeen kaikki sulanu. Vaan vielä mitä, ne olikin pujottelukepit siinä. Mutta en minä suostunu ollenkaan tekemään niitä, kun tassut kastui ja meni likaiseksi. Emäntä jätti ne siihen oottamaan kuivia kelejä.



T.Rölli