Röllin-poika sairastaa

Häntä hellikäämme (ja lellikäämme).

Rölli lähti emännän ja emännän isän kanssa eilen epänormaalin aikaisin autolla jonnekkin ja jättivät minut tänne lempipaikkaan odottamaan. Odotin koko päivän. Lähdin kolme kertaa lenkillekin mutta palasin aina hyvissä ajoin takaisin eli 5 minuutin päästä. Sitten emäntä tuli Rölli sylissä rötköttäen kotiin. Menin innoissani tervehtimään mutta Rölli ei liikahtanutkaan eikä nuuskuttanut minua. Rölli laitettiin suuren suureen häkkiin, joka on tänne ilmestynyt ja ovi laitettiin kiinni enkä minä voinut mennä sinne. Siellä Rölli makasi ihan lötkönä ja sillä oli semmoiset pötköt jalkojen tilalla.

Potilaan pötköjalat.

Potilas häkissä.


Minä olin ihmeissäni kun Rölli oli ihan erilainen kuin tavallisesti. Ei se ollut varmaankaan sama Rölli edes. Eikä minua paljon huomattu kun kaikki katsoi Rölliä ja silitti ja kysyi onko sillä kaikki hyvin. Minulla ei ollut kaikki hyvin - olin tilanteesta hyvin huolissani. Sitten päätin mennä häkkiin kun Rölli ei ollut siellä ja pissin sinne!

Emäntä vie minua nyt yksin lenkille. Eilen käytiin ja tänäänkin aamulla. Lisäksi pääsen aina mukaan ulos, kun emäntä kantaa Röllin sinne. Se viedään puun juurelle ja sitten sanotaan "pissaa, pissaa" mutta Rölli ei oikein ymmärrä jostakin syystä tätä perusasiaa. Täällä sisällä haisee nyt pissa kaikkialla kun se vissiin vähän vuotaa se Rölli. Aina kun se makaa jossakin niin siihen vuotaa pissaa. Mutta nyt emäntä innostui kun yksi pissa tuli jo ulos. Ehkä se pissaus on vaikeaa, jos Röllin takajalat ja häntäkään eivät toimi. Ei varmaan sitten voi muukaan takaosan toiminto olla kunnossa.

Huolestuttavaa!


Välillä Rölli vikisee häkissä kun emäntä on jossain toisessa huoneessa tai silloin kun sillä on tylsää. Eilen se vain nukkui ja yölläkin se onneksi nukkui mutta tänään sillä on jo enemmän energiaa. Se kääntyilee eri makuuasentoihin ja kokeilee eri istumistyylejä mutta ei se osaa seistä niillä uusilla pötköjaloilla vielä. Emäntä ulkona ottaa sitä jaloista kiinni ja käskee kävellä vaan etujaloilla. Hullujen hommaa sanon minä! Mutta olin minäkin siitä jo iloinen, että Rölli ulkona haisteli minua.

Yksi suuri epäkohta tässä tilanteessa on. Rölli saa kaikkia herkkuja mitä kuvitella saattaa. Aamuruokana sillä oli makkaraa ja juustoa pilkottuna ja minulla raksuja. Se söi ne kaikki mutta sitten kun emäntä yritti piilottaa lääkettä ruokaan niin se ei syöny mitään! Päivällä emäntä antoi sille lääkkeen mahalaukkuuun ja maksamakkaraan piilotettuna mutta sitten sillä tuli oksennus sen lääkkeen takia. Ja nyt se sai oikean luun ja minä vain jonkun kuivan sianhännänkäppyrän! Tuntuu, että tässä talossa kannattaisi olla minunkin sairas tällä hetkellä!

Näyttää siltä, että potilasta lellitään!

T.Rilla

"Koiranne polvilumpion sijoiltaanmeno on korjattu leikkauksessa. Polvilumpiosta alaspäin lähtevän siteen kiinnityskohta sääriluussa on sahattu irti, siirretty ulospäin ja kiinnitetty metallinauloilla. Löystynyt nivelkapseli on kiristetty ompeleilla. Paranemisprosessi vie noin 6-7 viikkoa, jona aikana liikunnan tulee olla rauhallista."

Talven tuntua

Eilen oli vähän talvi mutta enää ei. Me juostiin Röllin kanssa lumessa ja minä löysin lumen alta herkullisia heiniä ja oksia syötäväksi. Me odotetaan kaikki lomaa, joka alkaa ens viikolla. Paitsi Rölli ei ehkä odota, jos se tietäisi mitä sille tapahtuu. Nyt on Röllin viimeiset leikki- ja juoksumahdollisuudet sitten siltä lähtee jalat. Meillä on kaikilla pieni syysmasennus, siksi en jaksa kirjoittaa muuta.







T.Rilla

Rölli lääkärissä

Eilen minä luulin, että pääsin emännän kanssa kivalle reissulle mutta toisin kävi.

Emäntä tuli töistä ja nappasi minut ja agilitylaukun mukaan. Olin innoissani ja ajattelin, että jotain erikoista tapahtuu, kun Rilla ei pääsekkään mukaan. Mutta me ei mentykään autoon vaan lähdettiin kävelemään toiseen suuntaan. Ymmärsin tilanteen kun pysähdyttiin ison tien varteen bussipysäkille. Istuin ja tuhisin ja vähän jännitin etukäteen bussiin menoa, kun viime kerrasta on taas aikaa, mutta hyvin meni ja oli kiva körötellä emännän sylissä. Sitten kun hypättiin bussista, tunnistin reitin eläinlääkärille. Minusta siellä on ollut aina kiva käydä, niinpä minä nytkin vedin hihnassa emäntää, että päästäisiin äkkiä perille. Kokeilin kaikki ovet sillä kadulla missä lääkäri on, mutta vasta kolmas ovi oli oikea.

Olin tosi reippaana lääkärissä ja menin innoissani tutkimushuoneeseen. En tiedä kyllä enää, kannattaako mennä. Ensin lääkäri venytteli koipiani, mutta se nyt ei tuntunut missään. Sitten se tiputteli mömmöä minun silmiin ja katsoi ja sekin oli ihan siedettävää. Mutta sitten! Pitkä tikku meni minun korvaan ja kääntyili ja vääntyili siellä ja minä aloitin semmoisen älämölön että! Emäntä vaan nauroi! Minulla oli mennä hermot jo niin pahasti, että yritin näykätä eläinlääkäriä. Se tikku minun korvassa oli ihan kamala! En minä tykkää siitäkään, että emäntä kotona kiskoo minun korvakäytävästä karvoja mutta tuo oli kyllä niin paha juttu, että laitetaan toisen korvaan pitkä tikku ja pyöritetään siellä! Ja että emäntä ei puolustanut minua vaan veti minun parrasta ettei minun pää pyöri! Huhhuh vaan.

Siitä kun selvittiin niin minut tainnutettiin. Sitten seuraavaksi heräsinkin eri huoneesta ja emäntää ei näkynyt missään. Onneksi kohta se tulikin minua hakemaan, enkä enää ollut vihainen siitä korvajutusta vaan olin tyytyväinen kun pääsin emännän syliin. Katsottiin kuvia minun polvista ja nyt emäntä vie minut jonnekkin toiseen lääkäriin, joka on tosi kaukana. Huomasin, että emäntää jännitää.

Minun polvikuva


Emäntä oli kotona tosi väsynyt ja olin minäkin. Tuntui, että se tainnutus ei mennyt ohi ollenkaan. Jaksoin syödä mutta en halunnut ulos vaan nukuin loppuillan. Emäntä meni Rillan kanssa lenkille ja sitten isännän kanssa saunaan. Se voivotteli, että sekin on sairas. Kun emäntä ja isäntä oli saunassa, Rilla löysi emännän työkassista välipalakeksejä. Se nappasi yhden ja repi sen auki olohuoneen matolla. Se sai sen puoliksi syötyä kun emäntä tuli saunasta ja huusi, että mitä ihmettä Rilla syö! Minä istuin vieressä ja katsoin emäntää, ettei vaan ala minua syyttämään, sillä minä en ole ollut varkaissa enkä kyllä ikinä veisi emännän repusta mitään ilman lupaa. Rilla vaan katsoi emäntää tyytyväisenä ja söi loputkin keksistä. Se on semmoinen lurjus välillä.

T.Rölli

Rillan ja Juhan harjoitukset

Minulla oli tänään uusi agilityn ohjaaja. Tämä ohjaaja, eli kummisetä, ei ole harrastanut agilityä, joten hyppäsinkin vain yhden esteen rataa. Useampi este olisi kyllä ollut minun uudelle ohjaajalle aivan liian haastavaa.

Tässä ohjaajani yrittää saada minua saapumaan lähtöpisteeseen.


Tässä ohjaajani yrittää saada pysymään minua paikallaan ja kuuntelemaan ohjeita.


Ohjaajallani on melkoinen kyykkytyyli.


Sitten minä ponkaisen!


Ja sitten ohjaajani käyttää omaa kahden käden ohjaustaktiikkaa ja minä hyppään samantien takaisin!


Ja sitten saan paljon kehuja.


Hauskaa oli!

T. Rilla

Syysviikonloppu

Olemme syystöissä lempipaikassamme ja aika hyvään aikaan satuimmekin paikalle. Olemme saaneet maistaa tuoretta hirvenlihaa ja teerenlihaakin. Aina kun olen mennyt keittiöön ja katsellut tiskipöydälle niin olen saanut välipalamaistiaisen. Emäntä ei tietenkään ole antanut herkkuja vaan emännän äiti, joka meitä aina hoitaa tosi hienosti. Nyt näin, että tiskipöydällä on luitakin. Emännän äiti olisi antanut ne meille heti mutta meidän emäntä sanoi, että vasta kohta. Onpa sillä nyt joku kumma tapa päällepäsmäröidä herkkujen syöntiä.

Minä ja Rilla pihatöissä. Rilla laiskottelee.


Minulla tuo jalka vaivaa, joka tuli kisoissa kipeäksi. Emäntä varaa minulle lääkäriajan ensi viikolle. Huomaan, että sitä jännittää kovasti. Minua ei, koska minusta siellä lääkärissä on aina tosi mukavaa.

Emäntä on nukkunut tosi pitkään täällä lempipaikassa. Eka aamuna me Rillan kanssa herätettiin se sillä lailla, että minä nuolin emännän käsivartta ja Rilla olkapäätä. Ja sitten me haisteltiin aina sen suuta ja silmiä, että hengittääkö se niin kuin nukkuva vai niin kuin hereillä oleva. Tänä aamuna minä en jaksanut odotella vaan aloinkin vähän kaivamaan sänkyä. Sätkin ja potkin emännän vieressä ja kaivoin emännän peittoakin ja sittenhän se heräsi aika helposti. Hauskaa, kun on saanut nukkua emännän vieressä!

Syysterkuin, Rölli



Ja Rilla.

Vauhdissa!

Emäntäni on ihmeissään. Minussa on energiaa ja minä liikun ja siksi emäntä ei ole uskoa silmiään. Kaikki alkoi siitä, että emäntä otti minut maanantaina mukaan agilitytreeneihin, koska oli tyttöjen vuoro ja pojat, eli Rölli ja Puppe, jätettiin kotiin. Se on niille hyvää harjoitusta, koska elämässä täytyy oppia aktiivisempienkin koirien ottamaan rennosti ja rauhoittua.

Meillä oli kaksi rataa, toinen ulkona kentällä ja toinen hallissa. Minä kiidin ulkoradalla melko kivasti - putki-hyppy-hyppy-puomi-pimeä kulma putki-A-hyppy-hyppy-rengas-kepit. Vauhti hieman hidastui emännän takia pimeässä kulmassa sekä renkaalla, koska se oli melko korkealla. Yli kyllä pääsin mutta Rölli ei olis ikinä päässyt. Keppejäkin kokeilin vauhdilla mutta sitten emäntä sekosi ja minäkin sekosin, kun emäntä ei näyttänyt kunnolla kädellä. Emäntä luuli, etten sisällä hallissa tekisi yhtään mitään mutta minäpä menin 15 esteen sarjan ihan mukavasti. Olipa emännällä jäädä suu auki loppu illaksi.

Nyt emäntä laittoi kepit takapihalle ja me ollaan joka päivä harjoiteltu ja minä tykkään siitä tosi paljon! Emäntä on melko älykäs, koska se harjoittelee minun kanssa aina ennen ruokaa, joten minulla on suuri kiinnostus herkkuihin. Minä menen ne kepit tosi tosi lujaa ja ainakin kymmenen kertaa nopeampaa mitä Rölli. Ja enää ei tarvi kädenliikkeitäkään paljon. Olen melko fiksu ja emäntä on ihan ihmeissään.

Se on ihmeissään siksikin, että aina kun me mennään pellolle, niin minä innostun juoksemaan tuhatta ja sataa. Juoksen paljon enemmän kuin Rölli ja viiletän yksin ja kokeilen erilaisia äkkikäännöksiä täydessä vauhdissa. Emäntä on melko pöljä kun se yksin hokee että kato kato. Minun meno on niin ihmeellistä.

Ja aina niiden keppiharjoitusten jälkeen minä leikin vinkuvalla pallolla takapihalla. Emäntä heittää ja minä singahdan perään kuin salama. Ja aina illalla me emännän kanssa leikitään ketunhännällä. Minä jahtaan sitä niin kuin oikea saalistaja ja sitten emäntä heittää sen ja sitten minulla liukuu tassut parketilla, kun menen niin lujaa perään. Äsken törmäsin seinään mutten edes huomannut. Röllikin on niin ihmeissään minun menosta, että katsoo vaan eikä tajua liikkua yhtään. Nytkin emännän piti välillä antaa ketunhäntä Röllille, koska ei se ehtinyt ikinä minulta napata sitä. Sitten emäntä haki Röllille apinan kaapista, ettei sen vain tarvi sivusta katsoa minun leikkiä ja Rölli innostui niin että leikki apinalla loppui lyhyeen... se on niin noloa, etten voi kertoa siitä enempää.

Isäntäkin on ollut ihmeissään, kun en ole lenkillä jarruttanut ja halunnut takaisin kotiin vaan olen reippaasti kävellyt koko lenkin. Emäntä ei ole muistanut kuljettaa kameraa mukana viimeaikoina, mutta tässä minusta hieno kuva, kun poseeraan puupinon päällä viime kevättalvella.



T. Riehakas Rilla

Agilityepikset Kuivasjärvellä

Tänään emäntä pakkasi minut autoon ja sitten me haettiin ystäväni Pirre ja Pirren emäntä ja mentiin semmoiseen hyppelypaikkaan missä ennen ei olla käyty. Minä arvasin heti ettei ne olekaan tavalliset treenit kun emäntä oli jotenkin hermostunut. Sitten sitä harmitti, kun minä en löytänyt hyviä ponnistuskohtia esteillä. Kyllä menin kivasti muuten, sujahtelin putkiin ja pusseihin mutta A oli niin niin korkea, että meinasin jäädä kiikkiin. Sitten kampesin ja kampesin ja kipiäähän siinä sitten kävi. Emäntä ei hoksannu sitä kun vasta sitten, kun kisaavien radalla en mennyt koko A-estettä. Muutkin huomasi, että minulla oli vähän hankala ja vaikea olo (ja silti minä yritin) ja emäntä tietysti huolestui kovasti. Mutta siinä mölliradalla minä kuitenkin olin neljäs! Kisaavissa me ei sijoituttu kun en hypännyt melkein yhtään estettä enkä paljon muutakaan halunnut tehdä. Kepit kyllä kiersin sievästi ja keinu sujui myös.

Nyt me mentiin iltalenkille ja alkuun minun piti varoa toista takajalkaa mutta se vertyi lenkin lopulla. Voiskohan emäntä varata minulle vaikkapa hieronta-ajan?

Muuten me täällä eletään ihan arkea vaan eikä oikein ikinä tapahdu kummempia kun emäntä on aina siellä töissä ja aina me vaan ootetaan sitä kotiin. Sitten me päästään lenkille ja ollaan illalla namin piilotusta. Sitten emäntä vaan istuu sohvalla eikä tajua mistään mitään. Onneksi meillä välillä käy koirakavereita kylässä. Viikonloppuna Kiia oli meillä yötä ja huomenna emäntä sanoi, että Puppe ja Pirre tulee meille. Ja ollaan me lenkkeilty Laten ja Wilmanki kanssa, että onneksi nyt sentään on vaihtelevaa seuraa tarjolla.

Tällä lailla me otetaan emäntä vastaan töistä.


T.Rölli