Eväsretkellä

Me oltiin tänään aamuretkellä. Oli hauskaa koska saatiin maistaa pullaa. Tässä hienoja eväsretkikuvia.

Alkuverryttelyä.


Kaunis neiti eikä tassujakaan palele!


Komea poitsu nauttii aurinkoisesta ulkoilusta.


Pullaa odotellessa!


Kaakaotakin oltais voitu maistaa mutta sitä ei annettu.


T. Rölli

Normaalia arkea

Meidän emäntä on tullut takaisin ja meidän elämä on taas normaalia.
Minä tykkäsin olla hoidossa meidän lempipaikassa koska siellä ei ollut niin tiukkaa lenkkeilyaikataulua vaan sai esimerkiksi juosta viisi minuuttia pihalla ja sitten takaisin lepäämään. Minulle sopii hyvin tuollainen elämäntapa.

Nyt me tultiin emännän ja isännän kanssa tänne lempipaikkaan TAAS ja on tosi mukavaa olla yhdessä. Viime viikon emäntä meni töihin ja takaisin mutta iltaisin on ollut kaikkea kivaa tekemistä: meillä kävi Kiia kylässä, me käytiin moikkaamassa Lattea, me käytiin Pirren ja Pupen kanssa ulkoilemassa ja niillä kylässä ja sitten käytiin Wilmaakin tervehtimässä ja ensi viikolla Wilma tulee meille kylään. Nyt on emännällä taas aikaa kun ne on saanu olla isännän kanssa tarpeeksi yhdessä. Ja sillä on se rinkula sormessa niin ei tarvi sen sitten enää ressata sitäkään.

Tänään se emäntä ja emännän äiti yhteistuumin kaivoivat semmoisen koneen esille ja minusta tulikin kauniimpi kuin ennen. Se oli ihan rentouttavaa puuhaa paitsi minusta ei ole kiva jos se pärisevä kone laitetaan minun hännän alle. Röllistäkin tuli komea.

Me ollaan saatu täällä leikkiä semmoisella ärsyttävällä nyrkkeilyapinalla. Siitä lähtee niin pirullinen vinkumisääni, että meillä menee aina hermot ja sitten me yritetään nylkeä se apina mutta se on treenannut nyrkkeilyä aika paljon koska ei sille käy mitenkään!

Kun-fu Apina hyökkää meitä kohti ja me olemme valmiina!

Rölli läpsii kun-fu apinaa tassulla ja minä haukun ja komennan!

Minä käyn puremassa mokomaa kun-fua persuuksista!

Me käytiin tosi pitkä lenkki pellolla, metsässä ja joen jäällä. Oli mukava juosta kun ei ollut pakkasta ja saatiin vaan nuuskutella kaikkia hajuja ja kiihdyttää jäällä. Sitten kun tultiin kotiin päin, nähtiin Röllin kanssa naapurin mummo ja kiihdytettiin tietenkin moikkaamaan sitä ja sitten harhautettiin se ja emäntä ja muu seurue ja pingottiin sen mummon pihaa tutkimaan ja yritettiin mennä ulkosaunaan mutta sitten meidät pysäytettiin.

Röllillä on uusi trauma: aamulla emännän äiti päästi meidät ulos pissalle ja Rölli ei tiennyt meneekö se ulos vai ei ja emännän äitikään ei tiennyt mitä Rölli ajattelee ja laittoi oven kiinni mutta Rölli päättikin sillä hetkellä tulla ulos ja ovi osui Röllin kaulaan ja nyt Rölli ei uskalla mennä takaovesta emännän äidin kanssa. Muiden kanssa se uskaltaa. Vaikka eihän emännän äiti oikeasti olisi halunnut Rölliä litistää oven väliin mutta Rölli epäilee.

Terkkuja kaikille kivoille!

T. Rilla

Griffonit heitteillä

Vaan kyllä hävettää, kun meidän blogiin ei emäntä muka ehdi mitään kirjottamaan, joulusta on kulunut pian kaksi kuukautta ja siellä lukee ”voi tätä joulunaikaa”!!! Minä sanon että voi tätä häitten aikaa, enkä ole yhtään tyytyväinen! Tammikuu oli jo täynnä häähössötystä, mutta helmikuun alku oli sitäkin kamalampi. Emäntä hädin tuskin ehti kotona käymään kun oli taas menossa milloin pukua sovittamaan, milloin kampaajalle, milloin mihinkin ja ME, sille muka niin tärkeät tyypit, kateltiin ihmeissämme, kun meille ei liikene aikaa ei sitten millään. Pikalenkkejä lähitienoolla - no, myönnetään, on me agilityssä päästy käymään - mutta silti! Minun itsetuntoni on kärsinyt, kun turkkikin on vain puoliksi trimmattu (lähinnä vain häntä ja siitäkin tuli kuin sian saparo, ällöä!) Eikä Rillakaan ole edukseen, karvaa on niin paljon että se näyttää lähinnä lattiamopilta.

Yksi mukava juttu sentään oli pari viikkoa sitten, kun päästiin yllättään emäntä. Sillä oli jotku ihme polttarit ja emännän kaveri haki meidät kotoa varkain ja vei agilitypaikkaan. Siellä minä sain Superman- viitan ja Rilla pinkin pikku hameen ja sitten meidän piti piilossa odottaa emäntää. Kun se lopulta tuli, me saatiin juosta sen luo ja sillä meinas itku päästä kun se näki meidät, me oltiin niin hienoja! Ja parasta oli, että emännän piti mennä se sama agilityrata ku meidänkin. Arvaa nauroinko partaani, kun emännän kaveri komensi sitä ”PUTKEEN, PUTKEEN” ja emäntä konttas sinne kiltisti. Jospa se nyt tajuais, ettei se aina niin kivaa ole! Osas se hypätä esteitäkin, mutta aika paljon kömpelömpi se on kuin meikäläinen.

Emäntä on onnellinen kun näki meidät!

Sinä päivänä ei emäntä tullut kotiin vasta kun aamuyöstä ja seuraava viikko olikin yhtä painajaista! Yhtenä iltana se vei meidät naapuriin, kun sillä oli taas niitä hääjuttuja. Mikäpä se siinä, mutta kun siellä naapurissa ei ole mattoja ja lattia on tappavan liukas. Meikäläinen otti varman päälle ja makas koko illan (kolmisen tuntia) keittiön pöydän alla ettei tule vahinkoa, eihän polvileikkauksesta vielä kovin kauan ole ja muistaakseni lääkäri varoitteli liukkaista paikoista…

Viime perjantaina olen viimeksi emäntää nähnyt, me ollaan Rillan kans nyt evakossa emännän kotona täällä maalla. Olot on leppoisat, ruoka hyvää (voisi vain olla enemmän tarjolla) ja ulkona on niin kylmä ettei paljon viitsitä lenkkeillä. Pihanperälle spurttaillaan täysillä ja sitten takaisin uunin viereen lepäämään, kyllä Rilla nauttii! En tiedä milloin päästään kotiin, emäntä on matkustanut jonnekin kauas, mutta sen uskon, että on sillä meitä ikävä! Oon miettiny että jos ei ois tuntevinaan koko emäntää kun se joskus tulee takasin, mutten ehkä raski olla niin julma.

T.Rölli

p.s. Minua avusti kirjoittamisessa emännän äiti, sillä eihän emäntä ITSE EHDI.