Hellejuttuja

Nyt on jo yö. Meidän nukkumaanmenoaika. Mutta me ollaankin nukkumassa täällä takapihalla. Ei me ehkä koko yötä täällä olla, mutta nyt ainakin. Sisällä on aika kuuma ja täällä ulkona ihanan viileää. On ollut niin hikistä viime päivinä. Ei me olla jaksettu lenkkeillä kun vain jokirantaan ja sitten on siellä pulikoitu ja emäntäkin on uinu. Ensin isännän ja sitten kaverin kanssa. Ja on ne meitäkin yrittäneet uittaa aina vaan. Nyt ne vie jo paljon kauemmas rannasta ja käskee porskuttaa rantaan. No minne muuallekkaan? Ei kai me Röllin kanssa vastarannalle uida! Kyllä se viilentää mukavasti mutta tykkään silti itse rauhassa olla vedessä JALAT TUKEVASTI POHJASSA.

Minä hämmästyin tänään sitä, että iltalenkille lähdettiin vasta reilusti yli nukkumaanmenoajan. Luulin sitten, että ehkä pieni iltapissalenkki mutta mitäs vielä. Emäntä sanoi, että nyt ei ole niin kuuma, nyt lenkkeillään! Rölli aina uskoo mitä emäntä sanoo eikä välitä rutiineista yhtään. Ei meillä niin tarkkoja rutiineja olekaan mutta kyllä minä ainakin menen yöunille samoihin aikoihin joka ilta. Minä yritin sanoa emännälle ja Röllille, että nyt seis ja takaisin kotiin samaa reittiä niinkuin olisi jo! Eihän ne uskonu vaikka iskin jarrut pohjaan. Emäntä otti remmin pois ja jätti minut yksin tielle seisomaan ja jatkoi Röllin kanssa matkaa. Minä seisoin ja seisoin ja uskoin ja olin varma, että ne kääntyy ja tulee minun luo ja ymmärtävät ettei nyt voi enää jatkaa vaan täytyy palata kotiin. Ei ne tullu. Sitten ne meni mutkan taakse enkä enää nähnyt niitä niin silloin minun oli pakko pinkoa ne kiinni ja kulkea se typerä lenkki niiden kanssa. Mutta nyt jo ollaan täällä renoutuneina kotona. Meillä on täällä terassilla meidän vanha peti mutta Rölli ehti siihen ensin. Onneksi emäntä antoi ihmisten tyynyn penkiltä minulle lainaan.

Takapihan kuistilla asettautumassa unille.

Rapsun rapsun ensin..

Rollinpolli köllii.


Eilen oli niin tosi tosi kuuma että me pötkötettiin isännän ja emännän kanssa takapihalla peiton päällä. Kun emäntä kaivoi jättipeiton esiin ja heitti nurmikolle niin minä heti ymmärsin mistä on kyse ja kellistyin peitolle pitkää pituuttani niin ettei isäntä ensin mahtunut ollenkaan ja minua piti siirtää. Sitten emäntä söi herkullista vanukasta ja Rölli sai nuolla purkin kannen ja minä pohjan. Pohjalle oli jäänyt kunnolla herkkua ja minä sain sen pitkällä kielellä pois. Kyllä siinä hetki meni kun piti kunnolla venytellä kielenkantoja.

Vanukasta!

Se ei ole happinaamari.

Ja olihan se hyvvvää!


Nyt taidamme lähteä oikeasti nukkumaan, sikiunessa jo!
T.Rilla

Kummisetä

Meillä on kummisetä. Se on semmoinen hauska mies, joka aina tulee meidän kanssa leikkimään. Ennen se tuli useammin mutta nyt se asuu niin kaukana ettei se aina ehdi. Mukamas. Se on myös usein meidän lempipaikassa yhtäaikaa ja sielläkin se leikkii. Nyt se on täällä meillä meidän kotona. Se nukkuu ja syö täällä ja on meidän kanssa. Onpa mukavaa.

Sen kanssa on kiva riehua, koska silloin voi ihan kunnolla äristä ja murista ja taistella. Se tekee käsillä harhautusliikkeitä ja me yritetään napata kiinni (sievästi tietenki) tai sitten se lähtee juoksemaan ja hyppimään ja me hypitään sen mukana ja äristään ja haukutaan kamalasti kun se on niin jännää ja hauskaa. Tai sitten se kävelee meitä kohti jotenkin omituisesti ja me lähtään karkuun ja se ottaa meitä kiinni ja taas on mukavaa.

Kerran keväällä kummisetä leikki minun kanssa vesi-ilmapallolla!



Minä katselen kummisedän kanssa josko grilli olisi kohta valmis makkaroille.


Me on tunnettu se aina. Silloin kun minä olin ihan pieni niin se tuli emännän kanssa hakemaan minua emännän kotiin. Ja silloin kun Rilla muutti meille, niin silloinkin se oli mukana Rillaa hakemassa. Se on meidän suosikki.

Me on käyty sen luona kaksi kertaa. Eka kerralla kerrostalossa ja toisella kerralla toisessa kerrostalossa. Ekalla kerralla Rillalle tuli yöllä kakkahätä mutta se ei tiennyt missä ulko-ovi on niin se kakkasi sen kummisetän kämppäkaverin huoneeseen. Toisella kertaa minulla tuli samanlainen hätä enkä minäkään löytänyt ulko-ovea niin minä sitten kakkasin olohuoneeseen. Nämä on vähän noloja juttuja eikä näitä usein tapahdu mutta vieraassa paikassa on vaikeampi hahmottaa kakkausmahdollisuuksia ja vaikka minä kipitin varpaat rapisten pitkin kerrostaloa niin ei emäntä kuullut että minulla olikin suuri hätä. Tämän jutun pointti on se, ettei kummisetä ikinä suutu vaan tykkää meistä aina!

Rilla veneessä kummisedän vieressä.


Näin se vaan on!

T. Rölli

Reissun päällä

Täällä me taas ollaan, lempipaikassamme! Hyvien ruokapatojen ja juoksupaikkojen luona.

Eilen meille tuli vieraaksi pieniä ihmisiä mutta nämä olivat tuttuja joten minunkaan ei tarvinnut kovin kauaa haukahdella. Ne keksi kivan leikin, missä ne pienet ihmiset juoksivat ulkona piiloon, vaikkapa ladon taakse tai marjapensaaseen ja minut ja Rölli lähetettiin etsimään niitä. Ja olihan se kiva löytää ne kun sitten sai vähän hirvenlihaa. Niillä oli sitä taskussa ja aina kun ne huusi että saa tulla niin minä ja Rölli pingottiin niin lujaa kuin päästiin etsimään.

Ne pienet ihmiset ovat oikein kivoja kun ne ovat ymmärtäneet että tykkään masun silityksestä. Se toinen kehui minun pehmeää turkkia ja sipitti minulle aina kaikkea kivaa ja kutitti masusta. Alan tykätä pienistä ihmisistä, ainakin tutuista sellaisista.


Poseeraan omatekoisen A-esteen päällä.


Rölli harjoittelee "rengasta".


Eilen ja tänään on ollut lämmintä ja ollaankin päästy lenkille vasta nukkumaanmenoaikana. Eilen lenkkeiltiin pitkä lenkki emännän kaverin kanssa ja tänään käytiin juoksemassa kilpaa yhdellä kentällä. Ja emäntä kasasi itsetekemiä esteitä takapihalle ja harjoiteltiin A-estettä ja rengasta. Ei ehkä niin hienoja esteitä kuin siellä oikeassa hyppypaikassa mutta mukavaa oli. Menin A-estettä edestakaisin ja emäntää näytti jotenkin ärsyttävän...

Ja sitten me levähdettiin oikein kunnolla. Minä terassilla, Rölli nurmikolla.





T. Rilla

p.s. Rölli haluaa laittaa itsestään tämän kuvan tänne.. en tiedä miksi.

Mölliagilitykisat

Eilen me oltiin kilpailuissa. Kiimingissä. Siellä oli niitä esteitä joista tykkään ja vähän enemmän muita koiria kuin meidän harjoituksissa. Oli myös tosi kuuma. Me ei menty sinne hyppelyhallille vaan nämä esteet olikin ulkona. En hätkähtänyt ollenkaan eikä Rillakaan, vaikka emäntä olikin varma ettei Rilla liiku kun se ei viimeksi harjoituksissa halunnut liikkua. Mutta voi ihmeiden päivä! Se tyttöhän juoksi. Minäkin vähän olin hämmästyksissäni mutta sitten tajusin että se vaan tykkää olla ulkona eikä siellä hallissa sisällä. Niin sen täytyy olla ja niin emäntäkin nyt uskoo.

Eli kilpailut - mölliagility - meni niin, että ensin oli tosimöllit, joihin Rilla tietysti kuului mutta minä en. Ne hyppeli vain 12 estettä. Olihan siinä kaksi putkea ja pussi myös. Ne kaikki hyppeli ja kas ihmettä, Rilla olikin toinen! Emäntä ja emännän tukihenkilö laittoivat suun auki kun kuulivat tuloksen. Rilla sai puruluita kolme kappaletta. Että ei kyllä huonommin meidän tytöltä. Emäntähän tästä innostui ja päätti, että Rilla saa kokeilla viimeistä rataa, jossa on kaikki esteet koska Rilla tykkää A-esteestä ja voi sen innoittamana juosta muutkin esteet.

Rilla ottaa rennosti ennen toista luokkaa.


No sitten oli minun vuoro. Minä olin mölliluokassa, jossa oli 18 estettä. Kyllä mua vähän jännitti emännän puolesta, että osaako se ohjastaa minua mutta osasihan se. En kyllä ole siitä niin varma, jos olisin ollut normaalinopeustilassa, koska nyt oli emännän melko helppo pysyä minun perässä koska minulla virtasi hiki niin etten päässyt lujempaa. Kivaa oli kyllä hyppiä enkä yhtään vastustellut mutta kuuma mikä kuuma. Ja mulla on musta turkki, kaikki ei välttämättä sitä aina hoksaa! Niin, että minä en sitte saanut tästä palkintoa.

Sitten oli se pro-luokka johon emäntä halusi osallistua meidän molempien kanssa. Ensin menin minä ja minulla meni mukavasti. Emäntä ihan turhaan jännitti keinua kun ei minuakaan jännittänyt. Mutta olin kyllä melko ihmeissäni kun keppejä oli radalla ainakin sata. Harjoituksissa on ollut vain muutama ja siksi pitikin kysyä emännältä useamman kerran, että eikö ne jo loppunu. Siinä mulla tulikin sitten se pieni virhe. Toista virhettä ei tullu mutta minulla oli lopussa jo niin jano, että yritin juosta välillä vesikipolle mutta emäntä ei päästäny ja piti vielä vähän hyppiä ja sitten kellahdin heinikkoon.

Meikäläinen ylitti lähtöviivan.

Keppien loppusuoralla vaikka usko meinasi loppua kesken.

Menen enkä meinaa!

Putkesta ulos ja janottaa!


Rillakin oli melko väsynyt mutta ei jumittanut ihmeeksemme ja yleisön ihmeeksi ollenkaan. Kepitkin se meni melko lujaa mutta mua nolotti vähän kun emäntä joutui sillä kädellä viuhtomaan. Rilla tarvii vielä aika paljon neuvoja niiden keppien kanssa. No se noloin juttu oli se, että emännän käsi osui yhteen pituusesteeseen ja se este kaatui. Mutta sellaista kai voi sattua ohjastajille ja emännille. Meillä molemmilla meni harmiksi yliaikaa siinä hyppelyssä mutta Rillan aika jäi minuakin hitaammaksi ja niinpä minäkin sain puruluita koska olin neljäs. Me on maistettu niitä ja päätettiin antaa (tai emäntä päätti) se toinen pussi naapurin Remulle.

Rilla lähtövalmiina

Hyppy!

Vielä jaksaa!


Kaikista mukavinta koko kisoissa oli se, että emäntä oli pistäny parastaan ja meidän palkkana oli possun kieltä! Ihan oikeaa ja aitoa possun kieltä! Emännän itse keittämää. Ja kun minä sain sitä kotona vähän maistaa, niin mulla meinasi ihan silmät tipahtaa kun en voinut uskoa mitä minun suussa oli. Se oli niin hyvää että! T. Kisamestari Rölli

Jännittävä reissu

Minusta se kyläreissu oli tosi tosi jännittävä. Minua jännitti eniten ne kaikki ihmiset ja varsinkin ne juoksevat ja kiljuvat ihmiset oli niin jännittäviä että välillä tein äkkiliikkeen ja vähän puhuttelin niitä kovalla äänellä. Ensin se näytti auttavan. Pieni olio pysähtyi ja alkoi melkein itkemään mutta sitten se tulikin vaan päättäväisesti minua kohti ja otti minua poskista kiinni ja silitti ja sitten minä olin vaan paikoillaan kun minua niin jännitti. Mutta hassua minusta oli se, että kun kellahdin selälleni ja menin ihan pötkölleen niin ne pienet ihmiset kyllä osasi minun massua mukavasti rapsuttaa. Mutta kyllä aion silti jatkossakin suhtautua hieman epäilevästi tuommoisiin kun ei niistä ikinä voi olla varma.. Siellä kylässä oli myös paljon turvallisia sylejä minulle tarjolla ja yksi tosi pehmeä ja iso myös...

Tässä olen mukavasti sylissä.


Sitten minä ja Puppe päästiin kävelylle! Minusta Puppe on mukava poika kun se yleensä aina uskoo minua jos sanon ettei saa nuuskia liikaa.

Meistä kaverikuva.


Sitten me tultiin joen rantaan ja olihan siellä ihanan viileää vettä kun minulle ehti jo tulla kova hiki kun emäntä vähän juoksutti meitä!



Emäntäni sekosi.




Emäntä sai minut muutaman kerran uimaan ja nyt se ei ollut niin kamalaa ja sitten me Pupen kanssa kiivettiin veneeseen ja tähystettiin sieltä hukkuuko meidän emännät. Ei ne hukkunu onneksi. Pupella tuli kyllä itkukin, se ei varmaan ikinä ennen ollut nähnyt emäntää vedessä. Minua ei huolestuttanut ollenkaan. Mutta mikä emäntien mielestä oli parasta niin oli se että vaikka Puppea itketti kovasti, se silti oppi uimaan!

Tässä minä uin.


Tähystys.




T. Rilla

p.s. Kyllä kesä on ihanaa!

Kylässä

Me oltiin eilen kivassa kyläpaikassa emännän kaverin ja meidän kavereiden luona. Mutta onneksi me ei jouduttu Pupen kotiin, asuntovaunuun, vaan saatiin olla siellä isossa talossa, jossa oli kiva iso takapiha. Siellä oli paljon ihmisiä ja niitä pikkuihmisiä myös.

Meille tuli Pupen kanssa vähän riitaa, kun leikittiin jahtausleikkiä siellä takapihalla. Minulla oli keppi suussa ja sitten Puppe sai otteen ja sitten minua alkoi vähän ärsyttämään, niin siitä tuli tappelu. Ja sitten Puppe vei sen kepin. Minua niin suututti ja en alkanutkaan enää leikkimään. Emäntä yritti antaa uutta keppiä minulle, mutta minulla oli suu tiukasti kiinni. Illalla Puppe isotteli, eikä antanut minun tulla siihen yhteen huoneeseen, jossa emäntä ja Pupen emäntä oli. Kun tultiin kotiin, niin minua harmitti vähän, että meillä meni vähän riitelyksi koko päivä kun oikeesti me kuitenkin ollaan kavereita.

Sitä paitsi oli vähän epäreilua että Puppe pääsi Rillan kanssa jonnekkin ulos ja oli ne menny uimaankin ja sitten kun ne tuli kotiin Puppe vaan pääsi saunaosastolle emäntien kanssa eikä meitä muita otettu ollenkaan. Mutta onneksi minä ja Pirre päästiin sitten ihan illalla ulos harjoittelemaan. Me kuulemma ollaan parhaita harjoittelijoita niin siksi Puppe esimerkiksi ei saanu tulla.

Tässä minun emäntä minun ja Pirren kanssa.


Me harjoiteltiin agilityn kontakteja sekä emäntä laittoi minut vähän niinkuin tanssimaan ja sitten myös oltiin tokoa ja Pirrekin oli minun emännän kanssa. Olihan meillä mukavaa ja kun ei ollut enää niin hiki niinku päivällä niin minäkin jaksoin. Emäntä oli tyytyväinen ja iloinen.

Minä osaan aina välillä kontaktin oikeassa kohdassa. Näin!


Ja nyt saanko jo palkan?


Ja kyllä minun ystäväni Pirrekin osaa!


Ja sitten minä vielä tanssin ja pyörin ja pyörin ja tanssin...



Minä en aio kertoa Rillan uimareissusta Pupen kanssa, koska oon vähän kateellinen, niin saa kyllä se itse kertoa.

Vieraita

Meillä oli viimeyönä yövieras. Sen nimi on Eena ja se on kova leikkimään. Se on bordercollie. Se on kaunis ja tottelevainen mutta aika iso ja aluksi minua jännitti. Emännän kaveri tuli sen Eenan kanssa meille illalla kylään ja sitten ne nukkui täällä. Minusta oli hyvä, että Eena nukkui yöllä suuren suuressa häkissä, koska sitten minäkin pystyin nukkumaan rennosti. Ja siksikin oli hyvä, että se nukkui siellä häkissä, koska muuten se olisi voinut muiden nukkuessa hajottaa lisää meidän leluja. Se hajotti jo kaksi. Tässä kuva toisesta meidän entisestä lelusta. Onneksi ne ei ollu parhaita leluja. Oikeastaan tosi tylsiä. Ehkä me nyt saadaan tilalle jotain uusia kivoja palloja ja ketunhäntiä.

Eena kiskoi lelulta sisukset.



Rölli katsoo, kun Eena hajottaa lelua.


Muuten se Eena oli kiltti ja semmoinen, ettei se tullut minun luokse, jos en halunnu. Tänä aamuna me jo oltiin lähekkäin takapihalla ja minä leikin ketunhännällä ja Eena katsoi. Sitten Eena leikki pallolla ja me katsottiin. Se tykkää palloleikeistä niin kuin minäkin, mutta se saa ne pallot nopeampaa kiinni. Se unohti oman punaisen pallon tänne ja minä löysin sen pensaasta vähän aikaa sitten.
Niin ja me vaihdettiin Eenan kanssa ruokia. Eena söi minun kupista minun aamuruuan ja sitten minä sain maistella Eenan penturuokaa.

Me kolmestaan takapihalla.


Sen Eenan perheeseen kuuluu myös Jewi ja kaksi kissaa. Me ollaan käyty niiden kotona ja tutustuttu kissoihin. Ne kissat on aika jännittäviä ja isompia kuin minä ja Rölli. Siksi on parempi kunnioittaa niitä. Se Jewi-poika on ihan kiva, Rölli erityisesti tykkää siitä. Me nähtiin ne kaikki vähän aikaa sitten, kun oltiin käymässä meidän lempipaikassa. Tässä kuva meistä kaikista.

Paikka!


Vapaa!


T. Rilla

Mätsäreissä

Minä olin emännän kanssa torstaina mätsäreissä. Oli niin kuuma, etten oikein jaksanut olla oma itseni. Yleensä olen innokas, reipas, rehvasteleva ja erityisen komea mutta tällä kertaa olin väsynyt, hikinen, läähättävä ja emännän mielestä vieläpä vetelä. Me käveltiin mätsäriin Pupen asuntovaunulta, koska se asuu siellä tämän kesän. Me käveltiin kuumassa helteessä ja kun päästiin mätsäripaikalla, niin pökerryin asfaltille. Makasin kauan aikaa ja join vettä tosi paljon. Makasin ja join. Enkä ollut kiinnostunut muista koirista. Luulin, että en virkoa ja emäntäkin luuli, etten taida olla mätsäri-iskussa, mutta hetken levähdeltyäni tokenin.

Kuuma on!



Minä ja Puppe odotellaan kehään menoa.


Mätsärit on ihan kiva juttu ja tykkään esiintyä. Nytkin esiinnyin hienosti, mutta varmasti tuomarin mielestä haisin ehkä hikiselle tai jotain muuta, koska se ei sijoittanut minua. Emäntä oli aika otettu, kun yksi mies sanoi, että mulla on tosi siisti naama. Sen olisi pitänyt varmastikin olla tuomarina. Puppekaan ei niittänyt suurempaa menestystä, koska se sekoitti mätsärit cavalierjoukkotapaamiseen ja oli ihmeissään, kun ei päässyt leikkimään ja seurustelemaan kaikkien kauniiden cavaliertyttöjen kanssa.

Tuomari katsoo, kun liikutan jalkojani.


Tuomari katsoo minua.


Illalla kun tultiin, minä jouduin jäämään kotiin ja Rilla pääsi emännän ja emännän kaverin kanssa Koivurannan kahvilaan. Emäntä nyt ottaa meidät vuorotellen eri paikkoihin, kun Rilla on muka niin ujo ilman minua, että tarvii sellaista harjoitusta. No minä en ainakaan ole ujo yksinänikään.

Eilen oli kiva ylläri päästä käymään Laten pihalla, kun niille oli tullut Romeo-koira vieraaksi. Romeo asui Laten kanssa viime kesästä jouluun ja me leikittiin melkein joka päivä. Sitten se muutti kauas. Nyt se aina silloin tällöin tulee kylään. Se on tosi ujo ja outo poika, mutta minä olen saanut sen uskomaan, että se voi olla rento minun seurassa ja se uskaltaa leikkiä ja painia vähän minun kanssa. Minusta se on ihan mukava vaikka se on tosi pieni ja laiha ja sen jalat on niin kuin tulitikut ja päässä sillä on vähän kaljua. Talvella se ei uskalla tulla ulos ollenkaan, koska sitä palelee niin paljon. Mutta ei minua haittaa, vaikka mulla on joku vähän nössökin kaveri.

Hellettä ja ulkoilua

Minulla on ollut tosi rankka viikko. Olen aivan uupunut.
Maanantaina me lenkkeiltiin hellesäässä pitkä lenkki Kiia-koiran kanssa, koska emäntä ajatteli, että lenkkeily pitkin joen rantaa on virkistävää. Kyllä olin ihan poikki kun päästiin kotiin. Sitten illalla emäntä vei minut yksin uudestaan joenrantaniitylle ja laittoi minut jokeen uimaan. Minä tykkään olla vedessä mahaan asti mutta en syvemmällä. Emäntä ei ilmeisesti usko, että osaan uida, kun se aina välillä kokeilee vaikka minä en siitä niin välitä. Vedestä pitää nauttia, se ei ole mikään liikunnallinen elementti.

Tässä olen menossa veteen omatoimisesti OMASTA HALUSTANI.


Tässä kuvassa kuivattelen turkkia ja mökötän ymmärrettävästä syystä, sillä emäntä vei minut KYSYMÄTTÄ uimaan liian kauas rannasta.


Eilen oli onneksi liikunnallisesti hieman rauhallisempi päivä, mutta emäntä päätti ottaa meidät rannalle mukaansa makoilemaan. Minusta se oli mukavaa, mutta en voinut täysin rentoutua, koska piti pitää tarkasti silmällä ohikulkijoita. Olin tosi väsynyt, kun päästiin kotiin. Iltalenkillä meitä vastaan tuli semmoinen rasittava fieldspanielin pentu, jonka komentamiseen minulla meni paljon energiaa. Emäntä jäi jostain syystä sen fieldiemännän kanssa suustaan kiinni ja minua hermostutti, kun se pitkäpötköpentu koko ajan tuli minua lähelle vaikken minä halunnut.

Tänään oli kaikista raskain päivä tähän mennessä. (Toivon tosiaan, että huomenna minulla olisi mahdollisuus rentoutua ja levähtää kunnolla.) Aamulla emäntä ajatteli, että on viileämpi keli lenkkeillä, kun vettä oli satanut. Tunti siinä saatiin tarpoa ja kyllä minua läähätytti. Illalla minut pakattiin autoon ja vietiin sinne emännän intoilemaan agilityyn. Ensin minäkin olin ihan innoissani mutta kyllä se puoli tuntia on ihan riittävä aika hyppiä. Juoksin muuten niin hämmästyttävällä vauhdilla, että emäntä sekosi itse radalla.

Tässä minä sujahdan putkeen niin lujaa, ettei edes saa selvää!


Tykkään putkista ja erityisesti kontaktiesteistä, eli A:sta ja puomista. A:lle menen omatoimisestikin ja monesti palaan samaa reittiä takaisin. Kepit on ihan tyhmiä ja ne ei nyt jaksanu kiinnostaa minua ollenkaan. Emännällä oli lelu mukana, jolla se yritti harhauttaa minua kiinnostumaan kepeistä, mutta enpä olekaan niin helppo tapaus! En myöskään oikein ymmärrä miksi jotkut esteet pitää kiertää kummallisesta suunnasta. Paljon järkevämpi ja hauskempi on hypätä esteitä, jotka ovat suorassa linjassa ja näin ollen vauhtikin on nopeampi.

Tässä suoritan lempiestettäni.


Tässä olen jo ihan poikki ja vähän tympääntynyt.


Emäntä luuli, että agilityn jälkeen olisin niin väsynyt, etten jaksaisi lähteä meidän kaverille, kääpiösnautseri-Wilmalle kylään. Se yritti livistää Röllin kanssa kahdestaan mutta olin nopea ja sujahdin ovesta ulos ennen kuin ne ehtivät sanoa mitään. Pääsin siis mukaan ja Wilmaa oli kiva nähdä pitkästä aikaa, tosin leikkiä en jaksanu millään.

Kaiken tämän urheilun päälle emäntä on kiskonut minusta karvaa kaikki nämä kolme päivää. Vaikka välillä kiljahdan ja yritän emäntää komentaa, niin se ei tottele, vaan jatkaa. Aina se kaivaa ne kamalat kammat ja sakset esiin ja laittaa kumijutut sormiin ja nostaa minut pöydälle ja kääntää ja vääntää. Huhhuijjaa. Hulluksihan tässä vielä tulee.