Hellettä ja ulkoilua

Minulla on ollut tosi rankka viikko. Olen aivan uupunut.
Maanantaina me lenkkeiltiin hellesäässä pitkä lenkki Kiia-koiran kanssa, koska emäntä ajatteli, että lenkkeily pitkin joen rantaa on virkistävää. Kyllä olin ihan poikki kun päästiin kotiin. Sitten illalla emäntä vei minut yksin uudestaan joenrantaniitylle ja laittoi minut jokeen uimaan. Minä tykkään olla vedessä mahaan asti mutta en syvemmällä. Emäntä ei ilmeisesti usko, että osaan uida, kun se aina välillä kokeilee vaikka minä en siitä niin välitä. Vedestä pitää nauttia, se ei ole mikään liikunnallinen elementti.

Tässä olen menossa veteen omatoimisesti OMASTA HALUSTANI.


Tässä kuvassa kuivattelen turkkia ja mökötän ymmärrettävästä syystä, sillä emäntä vei minut KYSYMÄTTÄ uimaan liian kauas rannasta.


Eilen oli onneksi liikunnallisesti hieman rauhallisempi päivä, mutta emäntä päätti ottaa meidät rannalle mukaansa makoilemaan. Minusta se oli mukavaa, mutta en voinut täysin rentoutua, koska piti pitää tarkasti silmällä ohikulkijoita. Olin tosi väsynyt, kun päästiin kotiin. Iltalenkillä meitä vastaan tuli semmoinen rasittava fieldspanielin pentu, jonka komentamiseen minulla meni paljon energiaa. Emäntä jäi jostain syystä sen fieldiemännän kanssa suustaan kiinni ja minua hermostutti, kun se pitkäpötköpentu koko ajan tuli minua lähelle vaikken minä halunnut.

Tänään oli kaikista raskain päivä tähän mennessä. (Toivon tosiaan, että huomenna minulla olisi mahdollisuus rentoutua ja levähtää kunnolla.) Aamulla emäntä ajatteli, että on viileämpi keli lenkkeillä, kun vettä oli satanut. Tunti siinä saatiin tarpoa ja kyllä minua läähätytti. Illalla minut pakattiin autoon ja vietiin sinne emännän intoilemaan agilityyn. Ensin minäkin olin ihan innoissani mutta kyllä se puoli tuntia on ihan riittävä aika hyppiä. Juoksin muuten niin hämmästyttävällä vauhdilla, että emäntä sekosi itse radalla.

Tässä minä sujahdan putkeen niin lujaa, ettei edes saa selvää!


Tykkään putkista ja erityisesti kontaktiesteistä, eli A:sta ja puomista. A:lle menen omatoimisestikin ja monesti palaan samaa reittiä takaisin. Kepit on ihan tyhmiä ja ne ei nyt jaksanu kiinnostaa minua ollenkaan. Emännällä oli lelu mukana, jolla se yritti harhauttaa minua kiinnostumaan kepeistä, mutta enpä olekaan niin helppo tapaus! En myöskään oikein ymmärrä miksi jotkut esteet pitää kiertää kummallisesta suunnasta. Paljon järkevämpi ja hauskempi on hypätä esteitä, jotka ovat suorassa linjassa ja näin ollen vauhtikin on nopeampi.

Tässä suoritan lempiestettäni.


Tässä olen jo ihan poikki ja vähän tympääntynyt.


Emäntä luuli, että agilityn jälkeen olisin niin väsynyt, etten jaksaisi lähteä meidän kaverille, kääpiösnautseri-Wilmalle kylään. Se yritti livistää Röllin kanssa kahdestaan mutta olin nopea ja sujahdin ovesta ulos ennen kuin ne ehtivät sanoa mitään. Pääsin siis mukaan ja Wilmaa oli kiva nähdä pitkästä aikaa, tosin leikkiä en jaksanu millään.

Kaiken tämän urheilun päälle emäntä on kiskonut minusta karvaa kaikki nämä kolme päivää. Vaikka välillä kiljahdan ja yritän emäntää komentaa, niin se ei tottele, vaan jatkaa. Aina se kaivaa ne kamalat kammat ja sakset esiin ja laittaa kumijutut sormiin ja nostaa minut pöydälle ja kääntää ja vääntää. Huhhuijjaa. Hulluksihan tässä vielä tulee.