Voihan pakkanen!

Minua harmittää tämä kylmä ja pakkanen. En ole voinut kirjoittaa, sillä lenkiltä palautuminen pakkasen takia kestää tavallista pidempään. Tarvin paljon sohva- sekä viltti- ja sylihoitoa. Tässä pieni runonpätkä, jota olen lepäillessäni pohtinut:
"Yritän välttää pakkassään ja sohvalle mieluummin makaamaan jään. Jos minut ulos pakotetaan, jään liikkumatta hankeen seisomaan."

Tältä näyttää, kun minua palelee. Onko sitä niin vaikea ymmärtää?


Röllistä on tullut jälleen normaali. Se voi jo ulkoillakin minun kanssa. Me mennään Röllin ja emännän kanssa ensin noin 15-20 minuuttia ja sitten Rölli viedään kotiin ja emäntä jatkaa vielä minun kanssa. Rölli on lenkeillä erittäin innostunut eikä jalat kipeydy enää ollenkaan. Viikko sitten lenkin jälkeen Röllin häntä vielä riippui alhaalla ja me emännän kanssa siitä tiedettiin, että vähän vielä tuntuu kävelyt mutta tällä viikolla se on viuhtonut kävelyllä siihen tahtiin, että pitää meidän aina muistuttaa sitä ottamaan rauhallisesti. Minullehan sellaisen ymmärtäminen ei tuota ongelmia mutta joillekin toisille voi..

Esimerkiksi ystäväni Pirre on nykyään ihan mahdoton vouhottaja agilityssä. Se inisee ja hössöttää ihan mahdottomasti ennen omaa vuoroa enkä minä oikein ymmärrä, että mikä siinäkin on niin vaikeaa. Sen kun rauhassa vain odottaa omaa vuoroa, eihän se nyt niin ihmeellistä touhua se hyppiminen ole. Itse en voi ollenkaan käsittää tuollaista liikunnallista riippuvuutta. Neuvoisin muitakin aktiivisia urheilijoita lepäämään omien suoritusten välissä esimerkiksi pehmeällä viltillä vuoratussa boxissa ja pitämään silmiä ihan kunnolla kiinni. Sulkemaan todellisuuden täysin ulkopuolelle ja keskittymään olennaiseen eli rentoutumiseen.

Tässä olen omissa ajatuksissa, muiden saavuttamattomissa.


Emäntä ei ole ollut minun totaalirentoutumisesta ihan niin hyvillään treeneissä kuin minä eikä minun suoritukseni muka rentoutumisen jälkeen ole sen kummoisempia. Eipä kannattaisi senkään kovin mennä huutelemaan, sillä voi olla, että lopetan yhteistyön kokonaan. Sen luulisi emäntä jo tietävän, että voin tehdä sen ihan milloin itseäni huvittaa. Jostain syystä emäntä on kyllä ottanut hieman tiukemman linjan treeneissä ja koko elämässä. Se on laittanut portin eteisen ja olohuoneen väliin, etten pääse lempinojatuoliin päivän ajaksi tarkkailemaan eikä Rölli pääse hyppäämään vakiopaikalleen sohvalle, sillä muuten sen polvistä voi kuulua riks raks ja ne voi pettää. Joudun olemaan lattiatasossa littanalla tyynyllä, jonka emäntä on todennut itselleen liian kuluneeksi. Jaha! Kuulostaako ihan reilulta? No eipä niin! Mutta jotain mukavaa sentään: ollaan saatu useammin muhkeita hirvenluita emännän työpäivien ajaksi, koska portin ansiosta emännän ei tarvi pelätä sen vaalean maton muuttuvan verisen kirjavaksi.

Minusta tämä talvi kuluisi ihan hyvin niin, että syötäisiin vain luita ja pissittäisiin postilaatikon juureen etupihalle. Sen kauemmas ei minulla olisi tarvetta.

T.Rilla

Potilas porinoi

Minä olen tulossa kohta mökkihöperöksi. Minun pitää olla koko ajan kotona ja melkein koko ajan liikkumatta. Kun emäntä menee töihin tai muualle niin minut laitetaan vankilaan ja minulle laitetaan ahdistusta tuottava suojus, etten voi syödä luita tai juoda melkein edes vettä. Minut jätetaan kotiin myös silloin kun Rilla pääsee lenkille. Minun elämäni on nyt vain odottamista ja odottamista. Kun emäntä vie minut ulos, me olemme siellä noin 5-10 minuuttia. Olen oppinut käyttämään ajan tehokkaasti hyväkseni, pissaan 20 kertaa eli jokaiseen vähänkin merkattavaan kohtaan. Nythän jalkani jo nouseekin ihan entiseen malliin eikä emännän tarvi auttaa minua pysymään pystyssä. Nuuskin myös pitkään ja hartaasti, että saisin näin lisäaikaa ulkoiluun.

Mielestäni minun kunnossani ei ole enää juurikaan mitään vikaa. Jaksaisin hyvin lähteä jo pitkille lenkeille. Pystyisin kevyesti hypähtämään sohvalle katselemaan ikkunasta sekä hypätä emännän viereen sänkyyn aamulla. Voisin tuosta vain ottaa matsia naapurin Remun kanssa ja voisin aivan näppärästi vouhottaa ulkona potkimalla takajalkoja taaksepäin. Voisin myöskin ketterästi leikkiä Rillan kanssa ulkona hippaa sekä painia sisällä. Mutta ei! Nämä kaikki on minulta kielletty. Voitteko uskoa? Ja miten luulette minun päivieni kuluvan kun mitään näistä en saa tehdä? Minä muun muassa makoilen, levähdän ja nukun. Eri paikoissa ja eri asennoissa.

Töllötys jäi päälle.


Toipilaana oleminen on melko tylsää mutta onneksi ulkoilua on laajennettu omalta pihalta myös rivitalon kiertämiseen. Näin ollen voin nuuskia muitakin hajuja kuin Rillan ja merkata reviiriä, ettei kukaan unohda minun olemassa oloani. Meillä on myös käynyt koirakavereita tervehtimässä minua. Joidenkin läsnäollessa minut laitetaan häkkiin ja joidenkin kanssa saan seurustella vapaasti.

Minulle maistuu jo ruoka, joten syön normaalisti eikä emäntä hermoile enää minun kakkimisesta. Tuo asia tuntui olevan emännälle vielä hetki sitten päivänpolttava aihe. Minä voin myöskin osallistua temppujen tekemiseen sisällä ja voin jo etsiä nameja, kun niitä piilotetaan. Minulta on myöskin poistettu hankalat pötköt jaloista, joten käveleminen, istuminen jne ovat helpottuneet huomattavasti. Ensi keskiviikkona minulta otetaan myöskin tikit pois jaloista ja luulen, että sitten ulkoiluaikoja aletaan taas hieman pidentämään.

Siisti tikkirivi.


Emännän mielestä olen mallikelpoinen potilas ainakin toistaiseksi ja tyydyn kohtalooni olemalla rauhassa sisällä. Olen myös oppinut odottamaan ovella ennen oven aukaisua että emäntä ottaa minut syliin. En kyllä ymmärrä miksi mutta kuulemma siksi etten riennä nopeatempoisesti räyhäämään naapuriin.. se kuulemma voisi vahingoittaa operoituja polviani. Aijaa! Ja sekö on tärkeämpää kuin oman reviirin puolustus?

T. Aavistuksen masentunut mutta myös ajoittain kovinkin vilkas Rolli-Polli-Potilas