"Yritän välttää pakkassään ja sohvalle mieluummin makaamaan jään. Jos minut ulos pakotetaan, jään liikkumatta hankeen seisomaan."
Tältä näyttää, kun minua palelee. Onko sitä niin vaikea ymmärtää?
Röllistä on tullut jälleen normaali. Se voi jo ulkoillakin minun kanssa. Me mennään Röllin ja emännän kanssa ensin noin 15-20 minuuttia ja sitten Rölli viedään kotiin ja emäntä jatkaa vielä minun kanssa. Rölli on lenkeillä erittäin innostunut eikä jalat kipeydy enää ollenkaan. Viikko sitten lenkin jälkeen Röllin häntä vielä riippui alhaalla ja me emännän kanssa siitä tiedettiin, että vähän vielä tuntuu kävelyt mutta tällä viikolla se on viuhtonut kävelyllä siihen tahtiin, että pitää meidän aina muistuttaa sitä ottamaan rauhallisesti. Minullehan sellaisen ymmärtäminen ei tuota ongelmia mutta joillekin toisille voi..
Esimerkiksi ystäväni Pirre on nykyään ihan mahdoton vouhottaja agilityssä. Se inisee ja hössöttää ihan mahdottomasti ennen omaa vuoroa enkä minä oikein ymmärrä, että mikä siinäkin on niin vaikeaa. Sen kun rauhassa vain odottaa omaa vuoroa, eihän se nyt niin ihmeellistä touhua se hyppiminen ole. Itse en voi ollenkaan käsittää tuollaista liikunnallista riippuvuutta. Neuvoisin muitakin aktiivisia urheilijoita lepäämään omien suoritusten välissä esimerkiksi pehmeällä viltillä vuoratussa boxissa ja pitämään silmiä ihan kunnolla kiinni. Sulkemaan todellisuuden täysin ulkopuolelle ja keskittymään olennaiseen eli rentoutumiseen.
Tässä olen omissa ajatuksissa, muiden saavuttamattomissa.
Emäntä ei ole ollut minun totaalirentoutumisesta ihan niin hyvillään treeneissä kuin minä eikä minun suoritukseni muka rentoutumisen jälkeen ole sen kummoisempia. Eipä kannattaisi senkään kovin mennä huutelemaan, sillä voi olla, että lopetan yhteistyön kokonaan. Sen luulisi emäntä jo tietävän, että voin tehdä sen ihan milloin itseäni huvittaa. Jostain syystä emäntä on kyllä ottanut hieman tiukemman linjan treeneissä ja koko elämässä. Se on laittanut portin eteisen ja olohuoneen väliin, etten pääse lempinojatuoliin päivän ajaksi tarkkailemaan eikä Rölli pääse hyppäämään vakiopaikalleen sohvalle, sillä muuten sen polvistä voi kuulua riks raks ja ne voi pettää. Joudun olemaan lattiatasossa littanalla tyynyllä, jonka emäntä on todennut itselleen liian kuluneeksi. Jaha! Kuulostaako ihan reilulta? No eipä niin! Mutta jotain mukavaa sentään: ollaan saatu useammin muhkeita hirvenluita emännän työpäivien ajaksi, koska portin ansiosta emännän ei tarvi pelätä sen vaalean maton muuttuvan verisen kirjavaksi.
Minusta tämä talvi kuluisi ihan hyvin niin, että syötäisiin vain luita ja pissittäisiin postilaatikon juureen etupihalle. Sen kauemmas ei minulla olisi tarvetta.
T.Rilla
Voi Rilla pieni, huomasin kyllä eilen treeneissä, että hyvin tiukka linja oli nyt otettu käyttöön :) Huomasin kuitenkin treenimotivaatiosi olevan erittäin korkealla ja hyppelysi näytti todella sporttisen vauhdikkaalta. Taisit jopa pitää siitä?
VastaaPoistaTsemppiä kylmiin ulkoilusäihin, kyllä niihin vielä tottuu. Ja Rilla, asiaa varmaan auttaa se, että pidät emännän sinulle pukemat varusteet yllä lenkin ajan, etkä yritä riisua niitä pois. Tosin siitä aiheutuvat spurttipyrähdyksetkin ovat omiaan tuomaan lämpöä elämään :)