Supervoimainen Rölli

Terve vaan!

Minä olen jo ihan terveen kirjoissa ja sen kyllä huomaa kaikesta! Myös siitä, että olen saanut supervoimia, tosin eilen ne eivät aivan toimineetkaan.
Kuulin naapurin Remun uhoavan ulkona ja päätin hieman muistutella olemassa olostani. Teräsmiehen viitta niskaan ja sitten kunnon hyppy kohti ikkunaa mutta sepäs ei antanutkaan periksi vaan pyörin mukkelis makkelis voltilla taaksepäin ja lopulta vajosin kenttään. Ei auttanut kuin myöntää virhearviointi. Kerron tämän nyt itse, ettei tänne kukaan muu tule ilkkuvaan sävyyn kertoilemaan jotenkin vääristynyttä tarinaa siitä, että olisin jotenkin muka pölijä tai muuten sekaisin tai aivoissa olisi pimentynyt. Myönnän, että hetkiseksi hämärtyi, kun muistelin että jos haluaa nähdä ikkunasta niin täytyy ottaa vauhtia ja hypätä (niinkuin sohvan tähystyspaikalle) mutta ei se nyt sitten mennytkään niin.

Emäntä luuli hetken, että super-Rölli on mennyttä poikaa mutta ei hätiä mitiä, teräsmiehen viitta auttoi minua virkoamaan.

Minun polvet on nyt ihan entisellään. Pääsen jo lenkeille mukaan ihan entiseen malliin ja olen jo juossut irtikin! Kun ensi kertaa leikkauksen jälkeen pääsin irti, lällätin emännälle ettei se saa minua enää kiinni ja pingoin tuhatta ja sataa. Oli sen verran mukava pitkästä aikaa taas irrotella! Ja olen saanut lähteä emännän ja Rillan reeneihinkin mukaan. Enemmän olen vielä ollut kannustajana ja Rillan innoittajana mutta olen minäkin saanut jo kokeilla putkea ja keppejä. Se on niin hauskaa, etten millään malttaisi odottaa, milloin voin taas oikeasti aloittaa kunnon urheilun.

Rillahan on nyt kolme viimeistä kertaa ollut tosi aktiivinen siellä radalla. Emäntä on keksinyt tehokkaan keinon, joka on minusta hyvä niin kauan kunnes se ei ala käyttämään samanlaisia raakoja menetelmiä minun kanssani. Rilla ei saa ruokaa ollenkaan urheilupäivänä, niinpä se on erityisen innostunut makupaloista. Rilla ei myöskään saa juurikaan huomiota taikka muuta liikuntaa urheilupäivänä, niinpä sen energiataso on korkeammalla ja se haluaa emännältä huomiota. Ja sitten olen minä! Emäntä ottaa minut treeneissä tekemään kaikkea kivaa pientä ja Rilla saa odottaa yksin vuoroaan. Kun emäntä vihdoin hakee Rillan, Rilla on onnensa kukkuloilla ja ei muista ajatella onko yhteistyö kannattavaa vaiko ei vaan tekee mitä käsketään ihan innolla.


Griffonin jäätynyt naama.


Ja toinenkin.

Pakkaskelit jatkuvat ja meillä pitää olla tyhmät takit päällä ulkoillessa ja joskus ne samperin sukatkin. Mulla aina tulee ahdistus kun näen ne sukat. Kun emäntä ottaa sukan esiin ja näyttää sitä minulle, minä esitän nukkuvaa. Mutta ainahan se tulee ja vaan laittaa ne sukat kyselemättä meille ja sitten me joudutaan ne päällä marssimaan tuolla ihmisten ilmoilla. Mutta silloin ei kyllä palele ja lenkit on pidempiä, että ehkä niistä joku hyöty sitten on....


Sukat makkaralla - noloa eikö totta?

T.Rölli