Voi tätä joulunaikaa!

Ilmassa on kinkun taikaa!

Minä olen maistanut kinkkua ja kinkun rasvaa ja rasva on emännän mielestä mennyt suoraan minun vyötärööni. Minusta on ihan hyvä, että talvella on lämmittävää rasvakerrosta omastakin takaa, varsinkin kun on vähän herkempi palelemaan.

Herranjestas kun olen jäässä!


Täällä olikin aatonaattona semmoinen paukkupakkanen, ettei mitään puhetta muusta kuin syömisestä ja makoilusta lämpöisen uunin kyljessä. Rölli joutui joulupesulle, kun oli kuulemma niin nihkeän tuntuinen mutta minä onneksi säästyin moiselta touhulta, sillä olenhan silkkiturkkinen kaunokainen ihan luonnostaan!

Joulutunnelmaa.


Sitten koittikin jouluaatto ja kyllähän sen heti kaikista ihanista tuoksuista huomasi, ettei ole ihan normipäivä tiedossa. Emäntä ja emännän äiti viilettivät edes takaisin ja vieraitakin kävi muutama ja ulkoiltiin vähän ja valokuvattiin ja kaikenmoista. Sitten kaikki uurastus ja muiden uurastamisen tarkkailu palkittiin ja saimme Röllin kanssa joululahjapaketista etsittyä itsellemme hienot luut! Niitä syödessä ilta kuluikin rattoisasti.

Jouluaattona tarkeni ulkoilla vähän pidempään kuin 5 minuuttia.




Emäntä yritti ottaa joulukuvia silläkin uhalla, että me meinasimme kuolla kylmyyteen: tässä Röllin tassuja palelee niin, että se ei enää voi pitää etutassuja maassa. Kyseessä ei siis ole temppu vaan todellinen tuska.



Toivotan kaikille oikein rentouttavaa ja makoisaa joulunaikaa!

T.Rilla

Söin liikaa ja en jaksanut enää avata kaikkia lahjoja.

Supervoimainen Rölli

Terve vaan!

Minä olen jo ihan terveen kirjoissa ja sen kyllä huomaa kaikesta! Myös siitä, että olen saanut supervoimia, tosin eilen ne eivät aivan toimineetkaan.
Kuulin naapurin Remun uhoavan ulkona ja päätin hieman muistutella olemassa olostani. Teräsmiehen viitta niskaan ja sitten kunnon hyppy kohti ikkunaa mutta sepäs ei antanutkaan periksi vaan pyörin mukkelis makkelis voltilla taaksepäin ja lopulta vajosin kenttään. Ei auttanut kuin myöntää virhearviointi. Kerron tämän nyt itse, ettei tänne kukaan muu tule ilkkuvaan sävyyn kertoilemaan jotenkin vääristynyttä tarinaa siitä, että olisin jotenkin muka pölijä tai muuten sekaisin tai aivoissa olisi pimentynyt. Myönnän, että hetkiseksi hämärtyi, kun muistelin että jos haluaa nähdä ikkunasta niin täytyy ottaa vauhtia ja hypätä (niinkuin sohvan tähystyspaikalle) mutta ei se nyt sitten mennytkään niin.

Emäntä luuli hetken, että super-Rölli on mennyttä poikaa mutta ei hätiä mitiä, teräsmiehen viitta auttoi minua virkoamaan.

Minun polvet on nyt ihan entisellään. Pääsen jo lenkeille mukaan ihan entiseen malliin ja olen jo juossut irtikin! Kun ensi kertaa leikkauksen jälkeen pääsin irti, lällätin emännälle ettei se saa minua enää kiinni ja pingoin tuhatta ja sataa. Oli sen verran mukava pitkästä aikaa taas irrotella! Ja olen saanut lähteä emännän ja Rillan reeneihinkin mukaan. Enemmän olen vielä ollut kannustajana ja Rillan innoittajana mutta olen minäkin saanut jo kokeilla putkea ja keppejä. Se on niin hauskaa, etten millään malttaisi odottaa, milloin voin taas oikeasti aloittaa kunnon urheilun.

Rillahan on nyt kolme viimeistä kertaa ollut tosi aktiivinen siellä radalla. Emäntä on keksinyt tehokkaan keinon, joka on minusta hyvä niin kauan kunnes se ei ala käyttämään samanlaisia raakoja menetelmiä minun kanssani. Rilla ei saa ruokaa ollenkaan urheilupäivänä, niinpä se on erityisen innostunut makupaloista. Rilla ei myöskään saa juurikaan huomiota taikka muuta liikuntaa urheilupäivänä, niinpä sen energiataso on korkeammalla ja se haluaa emännältä huomiota. Ja sitten olen minä! Emäntä ottaa minut treeneissä tekemään kaikkea kivaa pientä ja Rilla saa odottaa yksin vuoroaan. Kun emäntä vihdoin hakee Rillan, Rilla on onnensa kukkuloilla ja ei muista ajatella onko yhteistyö kannattavaa vaiko ei vaan tekee mitä käsketään ihan innolla.


Griffonin jäätynyt naama.


Ja toinenkin.

Pakkaskelit jatkuvat ja meillä pitää olla tyhmät takit päällä ulkoillessa ja joskus ne samperin sukatkin. Mulla aina tulee ahdistus kun näen ne sukat. Kun emäntä ottaa sukan esiin ja näyttää sitä minulle, minä esitän nukkuvaa. Mutta ainahan se tulee ja vaan laittaa ne sukat kyselemättä meille ja sitten me joudutaan ne päällä marssimaan tuolla ihmisten ilmoilla. Mutta silloin ei kyllä palele ja lenkit on pidempiä, että ehkä niistä joku hyöty sitten on....


Sukat makkaralla - noloa eikö totta?

T.Rölli

Voihan pakkanen!

Minua harmittää tämä kylmä ja pakkanen. En ole voinut kirjoittaa, sillä lenkiltä palautuminen pakkasen takia kestää tavallista pidempään. Tarvin paljon sohva- sekä viltti- ja sylihoitoa. Tässä pieni runonpätkä, jota olen lepäillessäni pohtinut:
"Yritän välttää pakkassään ja sohvalle mieluummin makaamaan jään. Jos minut ulos pakotetaan, jään liikkumatta hankeen seisomaan."

Tältä näyttää, kun minua palelee. Onko sitä niin vaikea ymmärtää?


Röllistä on tullut jälleen normaali. Se voi jo ulkoillakin minun kanssa. Me mennään Röllin ja emännän kanssa ensin noin 15-20 minuuttia ja sitten Rölli viedään kotiin ja emäntä jatkaa vielä minun kanssa. Rölli on lenkeillä erittäin innostunut eikä jalat kipeydy enää ollenkaan. Viikko sitten lenkin jälkeen Röllin häntä vielä riippui alhaalla ja me emännän kanssa siitä tiedettiin, että vähän vielä tuntuu kävelyt mutta tällä viikolla se on viuhtonut kävelyllä siihen tahtiin, että pitää meidän aina muistuttaa sitä ottamaan rauhallisesti. Minullehan sellaisen ymmärtäminen ei tuota ongelmia mutta joillekin toisille voi..

Esimerkiksi ystäväni Pirre on nykyään ihan mahdoton vouhottaja agilityssä. Se inisee ja hössöttää ihan mahdottomasti ennen omaa vuoroa enkä minä oikein ymmärrä, että mikä siinäkin on niin vaikeaa. Sen kun rauhassa vain odottaa omaa vuoroa, eihän se nyt niin ihmeellistä touhua se hyppiminen ole. Itse en voi ollenkaan käsittää tuollaista liikunnallista riippuvuutta. Neuvoisin muitakin aktiivisia urheilijoita lepäämään omien suoritusten välissä esimerkiksi pehmeällä viltillä vuoratussa boxissa ja pitämään silmiä ihan kunnolla kiinni. Sulkemaan todellisuuden täysin ulkopuolelle ja keskittymään olennaiseen eli rentoutumiseen.

Tässä olen omissa ajatuksissa, muiden saavuttamattomissa.


Emäntä ei ole ollut minun totaalirentoutumisesta ihan niin hyvillään treeneissä kuin minä eikä minun suoritukseni muka rentoutumisen jälkeen ole sen kummoisempia. Eipä kannattaisi senkään kovin mennä huutelemaan, sillä voi olla, että lopetan yhteistyön kokonaan. Sen luulisi emäntä jo tietävän, että voin tehdä sen ihan milloin itseäni huvittaa. Jostain syystä emäntä on kyllä ottanut hieman tiukemman linjan treeneissä ja koko elämässä. Se on laittanut portin eteisen ja olohuoneen väliin, etten pääse lempinojatuoliin päivän ajaksi tarkkailemaan eikä Rölli pääse hyppäämään vakiopaikalleen sohvalle, sillä muuten sen polvistä voi kuulua riks raks ja ne voi pettää. Joudun olemaan lattiatasossa littanalla tyynyllä, jonka emäntä on todennut itselleen liian kuluneeksi. Jaha! Kuulostaako ihan reilulta? No eipä niin! Mutta jotain mukavaa sentään: ollaan saatu useammin muhkeita hirvenluita emännän työpäivien ajaksi, koska portin ansiosta emännän ei tarvi pelätä sen vaalean maton muuttuvan verisen kirjavaksi.

Minusta tämä talvi kuluisi ihan hyvin niin, että syötäisiin vain luita ja pissittäisiin postilaatikon juureen etupihalle. Sen kauemmas ei minulla olisi tarvetta.

T.Rilla

Potilas porinoi

Minä olen tulossa kohta mökkihöperöksi. Minun pitää olla koko ajan kotona ja melkein koko ajan liikkumatta. Kun emäntä menee töihin tai muualle niin minut laitetaan vankilaan ja minulle laitetaan ahdistusta tuottava suojus, etten voi syödä luita tai juoda melkein edes vettä. Minut jätetaan kotiin myös silloin kun Rilla pääsee lenkille. Minun elämäni on nyt vain odottamista ja odottamista. Kun emäntä vie minut ulos, me olemme siellä noin 5-10 minuuttia. Olen oppinut käyttämään ajan tehokkaasti hyväkseni, pissaan 20 kertaa eli jokaiseen vähänkin merkattavaan kohtaan. Nythän jalkani jo nouseekin ihan entiseen malliin eikä emännän tarvi auttaa minua pysymään pystyssä. Nuuskin myös pitkään ja hartaasti, että saisin näin lisäaikaa ulkoiluun.

Mielestäni minun kunnossani ei ole enää juurikaan mitään vikaa. Jaksaisin hyvin lähteä jo pitkille lenkeille. Pystyisin kevyesti hypähtämään sohvalle katselemaan ikkunasta sekä hypätä emännän viereen sänkyyn aamulla. Voisin tuosta vain ottaa matsia naapurin Remun kanssa ja voisin aivan näppärästi vouhottaa ulkona potkimalla takajalkoja taaksepäin. Voisin myöskin ketterästi leikkiä Rillan kanssa ulkona hippaa sekä painia sisällä. Mutta ei! Nämä kaikki on minulta kielletty. Voitteko uskoa? Ja miten luulette minun päivieni kuluvan kun mitään näistä en saa tehdä? Minä muun muassa makoilen, levähdän ja nukun. Eri paikoissa ja eri asennoissa.

Töllötys jäi päälle.


Toipilaana oleminen on melko tylsää mutta onneksi ulkoilua on laajennettu omalta pihalta myös rivitalon kiertämiseen. Näin ollen voin nuuskia muitakin hajuja kuin Rillan ja merkata reviiriä, ettei kukaan unohda minun olemassa oloani. Meillä on myös käynyt koirakavereita tervehtimässä minua. Joidenkin läsnäollessa minut laitetaan häkkiin ja joidenkin kanssa saan seurustella vapaasti.

Minulle maistuu jo ruoka, joten syön normaalisti eikä emäntä hermoile enää minun kakkimisesta. Tuo asia tuntui olevan emännälle vielä hetki sitten päivänpolttava aihe. Minä voin myöskin osallistua temppujen tekemiseen sisällä ja voin jo etsiä nameja, kun niitä piilotetaan. Minulta on myöskin poistettu hankalat pötköt jaloista, joten käveleminen, istuminen jne ovat helpottuneet huomattavasti. Ensi keskiviikkona minulta otetaan myöskin tikit pois jaloista ja luulen, että sitten ulkoiluaikoja aletaan taas hieman pidentämään.

Siisti tikkirivi.


Emännän mielestä olen mallikelpoinen potilas ainakin toistaiseksi ja tyydyn kohtalooni olemalla rauhassa sisällä. Olen myös oppinut odottamaan ovella ennen oven aukaisua että emäntä ottaa minut syliin. En kyllä ymmärrä miksi mutta kuulemma siksi etten riennä nopeatempoisesti räyhäämään naapuriin.. se kuulemma voisi vahingoittaa operoituja polviani. Aijaa! Ja sekö on tärkeämpää kuin oman reviirin puolustus?

T. Aavistuksen masentunut mutta myös ajoittain kovinkin vilkas Rolli-Polli-Potilas

Röllin-poika sairastaa

Häntä hellikäämme (ja lellikäämme).

Rölli lähti emännän ja emännän isän kanssa eilen epänormaalin aikaisin autolla jonnekkin ja jättivät minut tänne lempipaikkaan odottamaan. Odotin koko päivän. Lähdin kolme kertaa lenkillekin mutta palasin aina hyvissä ajoin takaisin eli 5 minuutin päästä. Sitten emäntä tuli Rölli sylissä rötköttäen kotiin. Menin innoissani tervehtimään mutta Rölli ei liikahtanutkaan eikä nuuskuttanut minua. Rölli laitettiin suuren suureen häkkiin, joka on tänne ilmestynyt ja ovi laitettiin kiinni enkä minä voinut mennä sinne. Siellä Rölli makasi ihan lötkönä ja sillä oli semmoiset pötköt jalkojen tilalla.

Potilaan pötköjalat.

Potilas häkissä.


Minä olin ihmeissäni kun Rölli oli ihan erilainen kuin tavallisesti. Ei se ollut varmaankaan sama Rölli edes. Eikä minua paljon huomattu kun kaikki katsoi Rölliä ja silitti ja kysyi onko sillä kaikki hyvin. Minulla ei ollut kaikki hyvin - olin tilanteesta hyvin huolissani. Sitten päätin mennä häkkiin kun Rölli ei ollut siellä ja pissin sinne!

Emäntä vie minua nyt yksin lenkille. Eilen käytiin ja tänäänkin aamulla. Lisäksi pääsen aina mukaan ulos, kun emäntä kantaa Röllin sinne. Se viedään puun juurelle ja sitten sanotaan "pissaa, pissaa" mutta Rölli ei oikein ymmärrä jostakin syystä tätä perusasiaa. Täällä sisällä haisee nyt pissa kaikkialla kun se vissiin vähän vuotaa se Rölli. Aina kun se makaa jossakin niin siihen vuotaa pissaa. Mutta nyt emäntä innostui kun yksi pissa tuli jo ulos. Ehkä se pissaus on vaikeaa, jos Röllin takajalat ja häntäkään eivät toimi. Ei varmaan sitten voi muukaan takaosan toiminto olla kunnossa.

Huolestuttavaa!


Välillä Rölli vikisee häkissä kun emäntä on jossain toisessa huoneessa tai silloin kun sillä on tylsää. Eilen se vain nukkui ja yölläkin se onneksi nukkui mutta tänään sillä on jo enemmän energiaa. Se kääntyilee eri makuuasentoihin ja kokeilee eri istumistyylejä mutta ei se osaa seistä niillä uusilla pötköjaloilla vielä. Emäntä ulkona ottaa sitä jaloista kiinni ja käskee kävellä vaan etujaloilla. Hullujen hommaa sanon minä! Mutta olin minäkin siitä jo iloinen, että Rölli ulkona haisteli minua.

Yksi suuri epäkohta tässä tilanteessa on. Rölli saa kaikkia herkkuja mitä kuvitella saattaa. Aamuruokana sillä oli makkaraa ja juustoa pilkottuna ja minulla raksuja. Se söi ne kaikki mutta sitten kun emäntä yritti piilottaa lääkettä ruokaan niin se ei syöny mitään! Päivällä emäntä antoi sille lääkkeen mahalaukkuuun ja maksamakkaraan piilotettuna mutta sitten sillä tuli oksennus sen lääkkeen takia. Ja nyt se sai oikean luun ja minä vain jonkun kuivan sianhännänkäppyrän! Tuntuu, että tässä talossa kannattaisi olla minunkin sairas tällä hetkellä!

Näyttää siltä, että potilasta lellitään!

T.Rilla

"Koiranne polvilumpion sijoiltaanmeno on korjattu leikkauksessa. Polvilumpiosta alaspäin lähtevän siteen kiinnityskohta sääriluussa on sahattu irti, siirretty ulospäin ja kiinnitetty metallinauloilla. Löystynyt nivelkapseli on kiristetty ompeleilla. Paranemisprosessi vie noin 6-7 viikkoa, jona aikana liikunnan tulee olla rauhallista."

Talven tuntua

Eilen oli vähän talvi mutta enää ei. Me juostiin Röllin kanssa lumessa ja minä löysin lumen alta herkullisia heiniä ja oksia syötäväksi. Me odotetaan kaikki lomaa, joka alkaa ens viikolla. Paitsi Rölli ei ehkä odota, jos se tietäisi mitä sille tapahtuu. Nyt on Röllin viimeiset leikki- ja juoksumahdollisuudet sitten siltä lähtee jalat. Meillä on kaikilla pieni syysmasennus, siksi en jaksa kirjoittaa muuta.







T.Rilla

Rölli lääkärissä

Eilen minä luulin, että pääsin emännän kanssa kivalle reissulle mutta toisin kävi.

Emäntä tuli töistä ja nappasi minut ja agilitylaukun mukaan. Olin innoissani ja ajattelin, että jotain erikoista tapahtuu, kun Rilla ei pääsekkään mukaan. Mutta me ei mentykään autoon vaan lähdettiin kävelemään toiseen suuntaan. Ymmärsin tilanteen kun pysähdyttiin ison tien varteen bussipysäkille. Istuin ja tuhisin ja vähän jännitin etukäteen bussiin menoa, kun viime kerrasta on taas aikaa, mutta hyvin meni ja oli kiva körötellä emännän sylissä. Sitten kun hypättiin bussista, tunnistin reitin eläinlääkärille. Minusta siellä on ollut aina kiva käydä, niinpä minä nytkin vedin hihnassa emäntää, että päästäisiin äkkiä perille. Kokeilin kaikki ovet sillä kadulla missä lääkäri on, mutta vasta kolmas ovi oli oikea.

Olin tosi reippaana lääkärissä ja menin innoissani tutkimushuoneeseen. En tiedä kyllä enää, kannattaako mennä. Ensin lääkäri venytteli koipiani, mutta se nyt ei tuntunut missään. Sitten se tiputteli mömmöä minun silmiin ja katsoi ja sekin oli ihan siedettävää. Mutta sitten! Pitkä tikku meni minun korvaan ja kääntyili ja vääntyili siellä ja minä aloitin semmoisen älämölön että! Emäntä vaan nauroi! Minulla oli mennä hermot jo niin pahasti, että yritin näykätä eläinlääkäriä. Se tikku minun korvassa oli ihan kamala! En minä tykkää siitäkään, että emäntä kotona kiskoo minun korvakäytävästä karvoja mutta tuo oli kyllä niin paha juttu, että laitetaan toisen korvaan pitkä tikku ja pyöritetään siellä! Ja että emäntä ei puolustanut minua vaan veti minun parrasta ettei minun pää pyöri! Huhhuh vaan.

Siitä kun selvittiin niin minut tainnutettiin. Sitten seuraavaksi heräsinkin eri huoneesta ja emäntää ei näkynyt missään. Onneksi kohta se tulikin minua hakemaan, enkä enää ollut vihainen siitä korvajutusta vaan olin tyytyväinen kun pääsin emännän syliin. Katsottiin kuvia minun polvista ja nyt emäntä vie minut jonnekkin toiseen lääkäriin, joka on tosi kaukana. Huomasin, että emäntää jännitää.

Minun polvikuva


Emäntä oli kotona tosi väsynyt ja olin minäkin. Tuntui, että se tainnutus ei mennyt ohi ollenkaan. Jaksoin syödä mutta en halunnut ulos vaan nukuin loppuillan. Emäntä meni Rillan kanssa lenkille ja sitten isännän kanssa saunaan. Se voivotteli, että sekin on sairas. Kun emäntä ja isäntä oli saunassa, Rilla löysi emännän työkassista välipalakeksejä. Se nappasi yhden ja repi sen auki olohuoneen matolla. Se sai sen puoliksi syötyä kun emäntä tuli saunasta ja huusi, että mitä ihmettä Rilla syö! Minä istuin vieressä ja katsoin emäntää, ettei vaan ala minua syyttämään, sillä minä en ole ollut varkaissa enkä kyllä ikinä veisi emännän repusta mitään ilman lupaa. Rilla vaan katsoi emäntää tyytyväisenä ja söi loputkin keksistä. Se on semmoinen lurjus välillä.

T.Rölli

Rillan ja Juhan harjoitukset

Minulla oli tänään uusi agilityn ohjaaja. Tämä ohjaaja, eli kummisetä, ei ole harrastanut agilityä, joten hyppäsinkin vain yhden esteen rataa. Useampi este olisi kyllä ollut minun uudelle ohjaajalle aivan liian haastavaa.

Tässä ohjaajani yrittää saada minua saapumaan lähtöpisteeseen.


Tässä ohjaajani yrittää saada pysymään minua paikallaan ja kuuntelemaan ohjeita.


Ohjaajallani on melkoinen kyykkytyyli.


Sitten minä ponkaisen!


Ja sitten ohjaajani käyttää omaa kahden käden ohjaustaktiikkaa ja minä hyppään samantien takaisin!


Ja sitten saan paljon kehuja.


Hauskaa oli!

T. Rilla

Syysviikonloppu

Olemme syystöissä lempipaikassamme ja aika hyvään aikaan satuimmekin paikalle. Olemme saaneet maistaa tuoretta hirvenlihaa ja teerenlihaakin. Aina kun olen mennyt keittiöön ja katsellut tiskipöydälle niin olen saanut välipalamaistiaisen. Emäntä ei tietenkään ole antanut herkkuja vaan emännän äiti, joka meitä aina hoitaa tosi hienosti. Nyt näin, että tiskipöydällä on luitakin. Emännän äiti olisi antanut ne meille heti mutta meidän emäntä sanoi, että vasta kohta. Onpa sillä nyt joku kumma tapa päällepäsmäröidä herkkujen syöntiä.

Minä ja Rilla pihatöissä. Rilla laiskottelee.


Minulla tuo jalka vaivaa, joka tuli kisoissa kipeäksi. Emäntä varaa minulle lääkäriajan ensi viikolle. Huomaan, että sitä jännittää kovasti. Minua ei, koska minusta siellä lääkärissä on aina tosi mukavaa.

Emäntä on nukkunut tosi pitkään täällä lempipaikassa. Eka aamuna me Rillan kanssa herätettiin se sillä lailla, että minä nuolin emännän käsivartta ja Rilla olkapäätä. Ja sitten me haisteltiin aina sen suuta ja silmiä, että hengittääkö se niin kuin nukkuva vai niin kuin hereillä oleva. Tänä aamuna minä en jaksanut odotella vaan aloinkin vähän kaivamaan sänkyä. Sätkin ja potkin emännän vieressä ja kaivoin emännän peittoakin ja sittenhän se heräsi aika helposti. Hauskaa, kun on saanut nukkua emännän vieressä!

Syysterkuin, Rölli



Ja Rilla.

Vauhdissa!

Emäntäni on ihmeissään. Minussa on energiaa ja minä liikun ja siksi emäntä ei ole uskoa silmiään. Kaikki alkoi siitä, että emäntä otti minut maanantaina mukaan agilitytreeneihin, koska oli tyttöjen vuoro ja pojat, eli Rölli ja Puppe, jätettiin kotiin. Se on niille hyvää harjoitusta, koska elämässä täytyy oppia aktiivisempienkin koirien ottamaan rennosti ja rauhoittua.

Meillä oli kaksi rataa, toinen ulkona kentällä ja toinen hallissa. Minä kiidin ulkoradalla melko kivasti - putki-hyppy-hyppy-puomi-pimeä kulma putki-A-hyppy-hyppy-rengas-kepit. Vauhti hieman hidastui emännän takia pimeässä kulmassa sekä renkaalla, koska se oli melko korkealla. Yli kyllä pääsin mutta Rölli ei olis ikinä päässyt. Keppejäkin kokeilin vauhdilla mutta sitten emäntä sekosi ja minäkin sekosin, kun emäntä ei näyttänyt kunnolla kädellä. Emäntä luuli, etten sisällä hallissa tekisi yhtään mitään mutta minäpä menin 15 esteen sarjan ihan mukavasti. Olipa emännällä jäädä suu auki loppu illaksi.

Nyt emäntä laittoi kepit takapihalle ja me ollaan joka päivä harjoiteltu ja minä tykkään siitä tosi paljon! Emäntä on melko älykäs, koska se harjoittelee minun kanssa aina ennen ruokaa, joten minulla on suuri kiinnostus herkkuihin. Minä menen ne kepit tosi tosi lujaa ja ainakin kymmenen kertaa nopeampaa mitä Rölli. Ja enää ei tarvi kädenliikkeitäkään paljon. Olen melko fiksu ja emäntä on ihan ihmeissään.

Se on ihmeissään siksikin, että aina kun me mennään pellolle, niin minä innostun juoksemaan tuhatta ja sataa. Juoksen paljon enemmän kuin Rölli ja viiletän yksin ja kokeilen erilaisia äkkikäännöksiä täydessä vauhdissa. Emäntä on melko pöljä kun se yksin hokee että kato kato. Minun meno on niin ihmeellistä.

Ja aina niiden keppiharjoitusten jälkeen minä leikin vinkuvalla pallolla takapihalla. Emäntä heittää ja minä singahdan perään kuin salama. Ja aina illalla me emännän kanssa leikitään ketunhännällä. Minä jahtaan sitä niin kuin oikea saalistaja ja sitten emäntä heittää sen ja sitten minulla liukuu tassut parketilla, kun menen niin lujaa perään. Äsken törmäsin seinään mutten edes huomannut. Röllikin on niin ihmeissään minun menosta, että katsoo vaan eikä tajua liikkua yhtään. Nytkin emännän piti välillä antaa ketunhäntä Röllille, koska ei se ehtinyt ikinä minulta napata sitä. Sitten emäntä haki Röllille apinan kaapista, ettei sen vain tarvi sivusta katsoa minun leikkiä ja Rölli innostui niin että leikki apinalla loppui lyhyeen... se on niin noloa, etten voi kertoa siitä enempää.

Isäntäkin on ollut ihmeissään, kun en ole lenkillä jarruttanut ja halunnut takaisin kotiin vaan olen reippaasti kävellyt koko lenkin. Emäntä ei ole muistanut kuljettaa kameraa mukana viimeaikoina, mutta tässä minusta hieno kuva, kun poseeraan puupinon päällä viime kevättalvella.



T. Riehakas Rilla

Agilityepikset Kuivasjärvellä

Tänään emäntä pakkasi minut autoon ja sitten me haettiin ystäväni Pirre ja Pirren emäntä ja mentiin semmoiseen hyppelypaikkaan missä ennen ei olla käyty. Minä arvasin heti ettei ne olekaan tavalliset treenit kun emäntä oli jotenkin hermostunut. Sitten sitä harmitti, kun minä en löytänyt hyviä ponnistuskohtia esteillä. Kyllä menin kivasti muuten, sujahtelin putkiin ja pusseihin mutta A oli niin niin korkea, että meinasin jäädä kiikkiin. Sitten kampesin ja kampesin ja kipiäähän siinä sitten kävi. Emäntä ei hoksannu sitä kun vasta sitten, kun kisaavien radalla en mennyt koko A-estettä. Muutkin huomasi, että minulla oli vähän hankala ja vaikea olo (ja silti minä yritin) ja emäntä tietysti huolestui kovasti. Mutta siinä mölliradalla minä kuitenkin olin neljäs! Kisaavissa me ei sijoituttu kun en hypännyt melkein yhtään estettä enkä paljon muutakaan halunnut tehdä. Kepit kyllä kiersin sievästi ja keinu sujui myös.

Nyt me mentiin iltalenkille ja alkuun minun piti varoa toista takajalkaa mutta se vertyi lenkin lopulla. Voiskohan emäntä varata minulle vaikkapa hieronta-ajan?

Muuten me täällä eletään ihan arkea vaan eikä oikein ikinä tapahdu kummempia kun emäntä on aina siellä töissä ja aina me vaan ootetaan sitä kotiin. Sitten me päästään lenkille ja ollaan illalla namin piilotusta. Sitten emäntä vaan istuu sohvalla eikä tajua mistään mitään. Onneksi meillä välillä käy koirakavereita kylässä. Viikonloppuna Kiia oli meillä yötä ja huomenna emäntä sanoi, että Puppe ja Pirre tulee meille. Ja ollaan me lenkkeilty Laten ja Wilmanki kanssa, että onneksi nyt sentään on vaihtelevaa seuraa tarjolla.

Tällä lailla me otetaan emäntä vastaan töistä.


T.Rölli

Uusilla metsäpoluilla

Meidän emäntä on ollut järkevä! Se on etsinyt meille uuden ulkoilupaikan ja se ei olekaan tavallinen ja tylsä maantie vaan ihan oikea iso metsä seikkailupolkuineen. Me päästiin sinne viime viikolla meidän hyvän kaverin, Wilma-snautserin kanssa ja myös sen Wilman emäntä oli meidän emännän kaverina siellä.

Luulen, ettei me sinne metsään ilman muita kavereita mennäkkään koska emäntää jännittää suuret metsät. Se voi esimerkiksi eksyä tai nähdä karhun. En minäkään luottaisi emäntään niin paljoa, että lähtisin sen kanssa kovin syvälle metsien polkuja kahdestaan kävelemään ja nytkin aluksi kävelin varovaisesti emännän jalassa kiinni. Ihan varalta vain.

Minä suuren suuressa metsässä.


Wilma houkuttelee minua juoksemaan.



Sitten kun innostuin liikkumaan niin juoksin Röllin ja Wilman kanssa kilpaa pehmeää hiekkatietä, kiipesimme kiville ja nuuskimme metsän tuoksuja oikein kunnolla. Kyllä väsytti kun kotiin päästiin.

Röllin kanssa tähystämme kivellä.

Wilma ja Rölli


Me ollaan oltu erossa meidän emännästä koko viikonloppu. Emäntä ei perjantaina tullut kotiin ollenkaan vaan meidät haki emännän äiti, pakkasi meidät autoon ja ajelutti lempipaikkaan. Siellä saatiin maha täyteen ruokaa ja tarpeeseen tuli sekin ruoka koskapa emäntä oli pitänyt meitä nälässä koko päivän. Myös emännän äiti huomasi asian ja luuli ettemme olleet saaneet ruokaa kokonaiseen päivään. Onneksi se luulikin niin, siksi se antoi meille vähän lisääkin.

Me ollaan viikonlopun aikana oltu potunnostossa ja syöty ja nukuttu hyvin. Nyt taas olemme täällä meidän oikeassa kodissa ja elämä näyttää taas normaalilta kun nähtiin emäntä. Vaikka hyvä hoito meillä oli ilman emäntääkin, ehkä voisimme useamminkin mennä hoitoon. Vaikuttaa siltä että ruokaa on huomattavasti enemmän tarjolla kuin silloin jos emäntä itse vahtii lähettyvillä. Olen saanut oikeiden ruokien lisäksi välipalaksi mm. possun korvan, hirven rustoa ja porkkanoita! MAHTAVAA!

T. Rilla

Limingan koiranäyttely

Tänään me esiinnyttiin!



Ensin esiintyi Rilla ja paljastui sellainen yllättävä seikka, että meidän linnunkakkaa ja muuta kakkaa rakastava pikkupossu onkin oikea prinsessa! Emäntä oli ihan ihmeissään ja sitten se kikatti tosi kauan sen kaverin kanssa kehän laidalla ja luki sitä prinsessakuvausta Rillasta.

Ja tässä hieno neiti kävelee.


Tässä Rilla pöydällä.


Minusta siellä näyttelypaikassa olisi ollut paljon kivempi leikkiä kaikkien kavereiden kanssa kuin esiintyä. Näin monta Puppea ja Pirreä mutta ei ne kai ollut oikeita kun ei ne alkanu meitä ollenkaan. Tuolla näytelmissä se on minusta tosi tiukkapipoista touhua, ettei siellä muka saa leikkiä keskenään vaikka tarjolla olisi niin paljon uusia kavereita!

Me oleiltiin ulkona monta tuntia ja emäntä osti meille pussin hirven kylkiluita. Minä en malttanut alkaa siellä paikanpäällä herkuttelemaan mutta nyt kotona on kyllä maistunut.

Minä esiinnyin erinomaisesti. Minulla on kuulemma hieno pää ja naaman ilme. Uskon kyllä sen itsekin. Sitten minun silmät ja korvatkin on kivat. Kerran yksi tuomari sanoi, että minun sieraimet on liian pienet. Kuka niitä sieraimia kattoo, pitää kattoa koko naamataulua! Sitten minulla on bodattu rintakehä ja selkäkin on treenattu. Niin ja turkki on excellent! Osaan myös liikkua hyvin! Olen niin hieno UROS. Onhan se jo kumma, jos ei naiset ala kiinnostua minusta. Nyt täytyy vähän rauhoittua, ettei ihan ala oma kehu haisemaan.

Emäntä oli iloinen mutta minä olin iloinen vasta sitten kun pääsin kehästä pois ja emäntä muisti antaa makkaraa. Ajatella että se lähti minun kanssa kehään ja unohti makkarat! NOLOA!

Kaunis Rilla.


Komea minä.


Nyt on kiva reissu takana ja me ollaan ihan väsyneitä. Käytiin vähän juoksentelemassa pellolla ja rentoutumassa.

Elokuun eloa

On tapahtunut kaikenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa.

Tosi harmillista meidän mielestä on se, että meidän emäntä menee taas joka päivä jonnekkin ja on siellä tosi tosi kauan aikaa. Kun emäntä oli lomalla, se oli aina meidän kanssa, mutta nyt on kyllä melko huonosti asiat.

Emäntä ei ole menossa vain viikolla mutta myös viikonloppuisin. Yölläkin. Meistä se on todella huolestuttavaa ja meillä menee silloin yöunet ihan kokonaan. Emäntä jättää meidät isännän kanssa nukkumaan mutta eihän se ole sama asia. Kerran emäntä jätti meidät mummon hoiviin yöksi ja otti itse isännän mukaan eikä meitä. Se oli todella epäreilua. Emännällä ei ole ollut aikaa edes kertoa meidän mieltä painavista asioista. Luulen, ettei se vain kehtaa, ettei kukaan huomaa että me olemme melkein heitteillä.

Rölli ja Röllin uusi pieni ystävä.



Mutta onneksi mekin ollaan päästy moneen paikkaan. Ollaan oltu kesämökillä tosi mukavien ihmisten kanssa ja lempipaikassa tietenkin. Meillä on myös käynyt tavallista enemmän vieraita. Meidän kesävieras pakkasi eilen kimpsut ja kampsut ja minä tiesin heti aamulla, että nyt se aikoo lähteä. En ikinä aamuisin ole herännyt katsomaan kesävierasta mutta sunnuntaina heräsin ja kipitin sen sänkyyn nukkumaan koska tiesin, että se oli viimeinen mahdollisuus.

Syksyä on ilmassa ja me ollaan tosi iloisia, ettei helteet enää jatku. Ollaan juostu, leikitty ja oltu agilityssä aktiivisempia kuin kesällä ja emäntäkin on iloissaan siitä. Tässä kuvia kun oltiin nauttimassa lämpimästä syyspäivästä sunnuntaina ystävämme Latte-lagoton kanssa.

Esikuvamme ja laumanjohtajamme Latte uimassa. Minä teen perässä mitä käsketään.


Kaunistautumishetkeni.


Iloisin terveisin, Rilla

Kaukana käymässä

Jännitys alkoi kun emäntä vei meidät linja-autoasemalle joitakin päiviä sitten. Ei olla oltu siinä pitkän auton kyydissä tosi tosi pitkään aikaan mutta minä muistin kyllä miten pitää toimia. Siinä pitkän auton oven kohdalla tiesin että emäntä ottaa minut kohta syliin koska minua jännittää liikaa itse kiivetä kyytiin. Minä aina teen pyörimisliikkeen ennen kuin asetun syliin otettavaksi ja niin nytkin ajattelin tehdä liikkeen että emäntä ottaisi syliin. Minä pyörin ja pyörin paikallani ja emäntä ei ottanut minua kun siinä oli niin pitkä jono ettei se muka olisi jaksanut pitää minua niin kauaa sylissä kun oli reppukin ja kaikki. Emäntä yritti rauhoitella minua mutten minä oikein ensin tajunnut sitä vaan pyörin entistä kovempaa ja monta kertaa. Kyllä me sitten sinne auton kyytiin selvittiin ihan hyvin.

Sitten me tultiin meidän lempipaikkaan jossa nukuttiin ja aamulla me hypättiin tavallisen auton kyytiin. Se on minusta ihan mukavaa ja meidän omassa boksissa on turvallista nukkua koko matkan ajan. Niin me Rillan kanssa nukuttiin ensimmäiselle levähdyspaikalle asti. Siellä satoi ja me saatiin mennä katoksen alle syömään. Emäntä on aina reissussa reilumpi ja antaa omista eväistä meidänkin maistaa.

Sitten taas me matkustettiin ja nukuttiin ja sitten taas me levähdettiin ja maistettiin pullaa ja sitten vielä matkustettiin ja sitten me nähtiin kummisetä kerrostalon pihalla! Se oli mukavaa! Me mentiin kummisedän asuntoon ja me muistettiin että oltiin oltu siellä jo kerran ja heti oltiin kuin kotonamme. Siellä vaan oli kamala hiki.

Me ollaan käyty mukavilla kävelyillä mukavissa maisemissa. Ollaan pulahdettu jokeen niin kuin kotonakin ja ollaan istuttu puistossa ja nautittu lämmöstä. Sitten me ollaan kummisedän talossa kurkittu parvekkeelta ohi ajavia autoja.

Emännän kanssa suuren puun juurella.


Rilla viilentyy!


Puistossa katsellaan.


Kummisedällä on kiinnostava apina nojatuolin päällä ja minä en saanut sillä oikein leikkiä vaikka niin olisin halunnut. Sitten yhden kerran kun emäntä ja muut tulivat kaupungilta (ja me oltiin oltu yksin kotona) ne toi toisen samanlainen apinan MINULLE. Tulin ihan villiksi ja olin niin innoissani. Se apina on tosi mahtava painikaveri! Ja Rillakin sai oman lelun. Se on ihan Rillan näköinen pinkki possu.

Minä ja minun apina.


Ja näin minä painin.


Pikku-Rilla possun kanssa.


Possun ja Rillan leikki.


Sitten kun oltiin oltu tarpeeksi kummisedän luona me tultiin takaisin tänne lempipaikkaan. Ja sitten ehkä me mennään kotiin. Meillä oli kyllä mukavaa!

T. Rölli

p.s. eikä me kakittu tällä kertaa kun ulos vaan.