Kaukana käymässä

Jännitys alkoi kun emäntä vei meidät linja-autoasemalle joitakin päiviä sitten. Ei olla oltu siinä pitkän auton kyydissä tosi tosi pitkään aikaan mutta minä muistin kyllä miten pitää toimia. Siinä pitkän auton oven kohdalla tiesin että emäntä ottaa minut kohta syliin koska minua jännittää liikaa itse kiivetä kyytiin. Minä aina teen pyörimisliikkeen ennen kuin asetun syliin otettavaksi ja niin nytkin ajattelin tehdä liikkeen että emäntä ottaisi syliin. Minä pyörin ja pyörin paikallani ja emäntä ei ottanut minua kun siinä oli niin pitkä jono ettei se muka olisi jaksanut pitää minua niin kauaa sylissä kun oli reppukin ja kaikki. Emäntä yritti rauhoitella minua mutten minä oikein ensin tajunnut sitä vaan pyörin entistä kovempaa ja monta kertaa. Kyllä me sitten sinne auton kyytiin selvittiin ihan hyvin.

Sitten me tultiin meidän lempipaikkaan jossa nukuttiin ja aamulla me hypättiin tavallisen auton kyytiin. Se on minusta ihan mukavaa ja meidän omassa boksissa on turvallista nukkua koko matkan ajan. Niin me Rillan kanssa nukuttiin ensimmäiselle levähdyspaikalle asti. Siellä satoi ja me saatiin mennä katoksen alle syömään. Emäntä on aina reissussa reilumpi ja antaa omista eväistä meidänkin maistaa.

Sitten taas me matkustettiin ja nukuttiin ja sitten taas me levähdettiin ja maistettiin pullaa ja sitten vielä matkustettiin ja sitten me nähtiin kummisetä kerrostalon pihalla! Se oli mukavaa! Me mentiin kummisedän asuntoon ja me muistettiin että oltiin oltu siellä jo kerran ja heti oltiin kuin kotonamme. Siellä vaan oli kamala hiki.

Me ollaan käyty mukavilla kävelyillä mukavissa maisemissa. Ollaan pulahdettu jokeen niin kuin kotonakin ja ollaan istuttu puistossa ja nautittu lämmöstä. Sitten me ollaan kummisedän talossa kurkittu parvekkeelta ohi ajavia autoja.

Emännän kanssa suuren puun juurella.


Rilla viilentyy!


Puistossa katsellaan.


Kummisedällä on kiinnostava apina nojatuolin päällä ja minä en saanut sillä oikein leikkiä vaikka niin olisin halunnut. Sitten yhden kerran kun emäntä ja muut tulivat kaupungilta (ja me oltiin oltu yksin kotona) ne toi toisen samanlainen apinan MINULLE. Tulin ihan villiksi ja olin niin innoissani. Se apina on tosi mahtava painikaveri! Ja Rillakin sai oman lelun. Se on ihan Rillan näköinen pinkki possu.

Minä ja minun apina.


Ja näin minä painin.


Pikku-Rilla possun kanssa.


Possun ja Rillan leikki.


Sitten kun oltiin oltu tarpeeksi kummisedän luona me tultiin takaisin tänne lempipaikkaan. Ja sitten ehkä me mennään kotiin. Meillä oli kyllä mukavaa!

T. Rölli

p.s. eikä me kakittu tällä kertaa kun ulos vaan.