Hellejuttuja

Nyt on jo yö. Meidän nukkumaanmenoaika. Mutta me ollaankin nukkumassa täällä takapihalla. Ei me ehkä koko yötä täällä olla, mutta nyt ainakin. Sisällä on aika kuuma ja täällä ulkona ihanan viileää. On ollut niin hikistä viime päivinä. Ei me olla jaksettu lenkkeillä kun vain jokirantaan ja sitten on siellä pulikoitu ja emäntäkin on uinu. Ensin isännän ja sitten kaverin kanssa. Ja on ne meitäkin yrittäneet uittaa aina vaan. Nyt ne vie jo paljon kauemmas rannasta ja käskee porskuttaa rantaan. No minne muuallekkaan? Ei kai me Röllin kanssa vastarannalle uida! Kyllä se viilentää mukavasti mutta tykkään silti itse rauhassa olla vedessä JALAT TUKEVASTI POHJASSA.

Minä hämmästyin tänään sitä, että iltalenkille lähdettiin vasta reilusti yli nukkumaanmenoajan. Luulin sitten, että ehkä pieni iltapissalenkki mutta mitäs vielä. Emäntä sanoi, että nyt ei ole niin kuuma, nyt lenkkeillään! Rölli aina uskoo mitä emäntä sanoo eikä välitä rutiineista yhtään. Ei meillä niin tarkkoja rutiineja olekaan mutta kyllä minä ainakin menen yöunille samoihin aikoihin joka ilta. Minä yritin sanoa emännälle ja Röllille, että nyt seis ja takaisin kotiin samaa reittiä niinkuin olisi jo! Eihän ne uskonu vaikka iskin jarrut pohjaan. Emäntä otti remmin pois ja jätti minut yksin tielle seisomaan ja jatkoi Röllin kanssa matkaa. Minä seisoin ja seisoin ja uskoin ja olin varma, että ne kääntyy ja tulee minun luo ja ymmärtävät ettei nyt voi enää jatkaa vaan täytyy palata kotiin. Ei ne tullu. Sitten ne meni mutkan taakse enkä enää nähnyt niitä niin silloin minun oli pakko pinkoa ne kiinni ja kulkea se typerä lenkki niiden kanssa. Mutta nyt jo ollaan täällä renoutuneina kotona. Meillä on täällä terassilla meidän vanha peti mutta Rölli ehti siihen ensin. Onneksi emäntä antoi ihmisten tyynyn penkiltä minulle lainaan.

Takapihan kuistilla asettautumassa unille.

Rapsun rapsun ensin..

Rollinpolli köllii.


Eilen oli niin tosi tosi kuuma että me pötkötettiin isännän ja emännän kanssa takapihalla peiton päällä. Kun emäntä kaivoi jättipeiton esiin ja heitti nurmikolle niin minä heti ymmärsin mistä on kyse ja kellistyin peitolle pitkää pituuttani niin ettei isäntä ensin mahtunut ollenkaan ja minua piti siirtää. Sitten emäntä söi herkullista vanukasta ja Rölli sai nuolla purkin kannen ja minä pohjan. Pohjalle oli jäänyt kunnolla herkkua ja minä sain sen pitkällä kielellä pois. Kyllä siinä hetki meni kun piti kunnolla venytellä kielenkantoja.

Vanukasta!

Se ei ole happinaamari.

Ja olihan se hyvvvää!


Nyt taidamme lähteä oikeasti nukkumaan, sikiunessa jo!
T.Rilla