Mölliagilitykisat

Eilen me oltiin kilpailuissa. Kiimingissä. Siellä oli niitä esteitä joista tykkään ja vähän enemmän muita koiria kuin meidän harjoituksissa. Oli myös tosi kuuma. Me ei menty sinne hyppelyhallille vaan nämä esteet olikin ulkona. En hätkähtänyt ollenkaan eikä Rillakaan, vaikka emäntä olikin varma ettei Rilla liiku kun se ei viimeksi harjoituksissa halunnut liikkua. Mutta voi ihmeiden päivä! Se tyttöhän juoksi. Minäkin vähän olin hämmästyksissäni mutta sitten tajusin että se vaan tykkää olla ulkona eikä siellä hallissa sisällä. Niin sen täytyy olla ja niin emäntäkin nyt uskoo.

Eli kilpailut - mölliagility - meni niin, että ensin oli tosimöllit, joihin Rilla tietysti kuului mutta minä en. Ne hyppeli vain 12 estettä. Olihan siinä kaksi putkea ja pussi myös. Ne kaikki hyppeli ja kas ihmettä, Rilla olikin toinen! Emäntä ja emännän tukihenkilö laittoivat suun auki kun kuulivat tuloksen. Rilla sai puruluita kolme kappaletta. Että ei kyllä huonommin meidän tytöltä. Emäntähän tästä innostui ja päätti, että Rilla saa kokeilla viimeistä rataa, jossa on kaikki esteet koska Rilla tykkää A-esteestä ja voi sen innoittamana juosta muutkin esteet.

Rilla ottaa rennosti ennen toista luokkaa.


No sitten oli minun vuoro. Minä olin mölliluokassa, jossa oli 18 estettä. Kyllä mua vähän jännitti emännän puolesta, että osaako se ohjastaa minua mutta osasihan se. En kyllä ole siitä niin varma, jos olisin ollut normaalinopeustilassa, koska nyt oli emännän melko helppo pysyä minun perässä koska minulla virtasi hiki niin etten päässyt lujempaa. Kivaa oli kyllä hyppiä enkä yhtään vastustellut mutta kuuma mikä kuuma. Ja mulla on musta turkki, kaikki ei välttämättä sitä aina hoksaa! Niin, että minä en sitte saanut tästä palkintoa.

Sitten oli se pro-luokka johon emäntä halusi osallistua meidän molempien kanssa. Ensin menin minä ja minulla meni mukavasti. Emäntä ihan turhaan jännitti keinua kun ei minuakaan jännittänyt. Mutta olin kyllä melko ihmeissäni kun keppejä oli radalla ainakin sata. Harjoituksissa on ollut vain muutama ja siksi pitikin kysyä emännältä useamman kerran, että eikö ne jo loppunu. Siinä mulla tulikin sitten se pieni virhe. Toista virhettä ei tullu mutta minulla oli lopussa jo niin jano, että yritin juosta välillä vesikipolle mutta emäntä ei päästäny ja piti vielä vähän hyppiä ja sitten kellahdin heinikkoon.

Meikäläinen ylitti lähtöviivan.

Keppien loppusuoralla vaikka usko meinasi loppua kesken.

Menen enkä meinaa!

Putkesta ulos ja janottaa!


Rillakin oli melko väsynyt mutta ei jumittanut ihmeeksemme ja yleisön ihmeeksi ollenkaan. Kepitkin se meni melko lujaa mutta mua nolotti vähän kun emäntä joutui sillä kädellä viuhtomaan. Rilla tarvii vielä aika paljon neuvoja niiden keppien kanssa. No se noloin juttu oli se, että emännän käsi osui yhteen pituusesteeseen ja se este kaatui. Mutta sellaista kai voi sattua ohjastajille ja emännille. Meillä molemmilla meni harmiksi yliaikaa siinä hyppelyssä mutta Rillan aika jäi minuakin hitaammaksi ja niinpä minäkin sain puruluita koska olin neljäs. Me on maistettu niitä ja päätettiin antaa (tai emäntä päätti) se toinen pussi naapurin Remulle.

Rilla lähtövalmiina

Hyppy!

Vielä jaksaa!


Kaikista mukavinta koko kisoissa oli se, että emäntä oli pistäny parastaan ja meidän palkkana oli possun kieltä! Ihan oikeaa ja aitoa possun kieltä! Emännän itse keittämää. Ja kun minä sain sitä kotona vähän maistaa, niin mulla meinasi ihan silmät tipahtaa kun en voinut uskoa mitä minun suussa oli. Se oli niin hyvää että! T. Kisamestari Rölli