Potilas porinoi

Minä olen tulossa kohta mökkihöperöksi. Minun pitää olla koko ajan kotona ja melkein koko ajan liikkumatta. Kun emäntä menee töihin tai muualle niin minut laitetaan vankilaan ja minulle laitetaan ahdistusta tuottava suojus, etten voi syödä luita tai juoda melkein edes vettä. Minut jätetaan kotiin myös silloin kun Rilla pääsee lenkille. Minun elämäni on nyt vain odottamista ja odottamista. Kun emäntä vie minut ulos, me olemme siellä noin 5-10 minuuttia. Olen oppinut käyttämään ajan tehokkaasti hyväkseni, pissaan 20 kertaa eli jokaiseen vähänkin merkattavaan kohtaan. Nythän jalkani jo nouseekin ihan entiseen malliin eikä emännän tarvi auttaa minua pysymään pystyssä. Nuuskin myös pitkään ja hartaasti, että saisin näin lisäaikaa ulkoiluun.

Mielestäni minun kunnossani ei ole enää juurikaan mitään vikaa. Jaksaisin hyvin lähteä jo pitkille lenkeille. Pystyisin kevyesti hypähtämään sohvalle katselemaan ikkunasta sekä hypätä emännän viereen sänkyyn aamulla. Voisin tuosta vain ottaa matsia naapurin Remun kanssa ja voisin aivan näppärästi vouhottaa ulkona potkimalla takajalkoja taaksepäin. Voisin myöskin ketterästi leikkiä Rillan kanssa ulkona hippaa sekä painia sisällä. Mutta ei! Nämä kaikki on minulta kielletty. Voitteko uskoa? Ja miten luulette minun päivieni kuluvan kun mitään näistä en saa tehdä? Minä muun muassa makoilen, levähdän ja nukun. Eri paikoissa ja eri asennoissa.

Töllötys jäi päälle.


Toipilaana oleminen on melko tylsää mutta onneksi ulkoilua on laajennettu omalta pihalta myös rivitalon kiertämiseen. Näin ollen voin nuuskia muitakin hajuja kuin Rillan ja merkata reviiriä, ettei kukaan unohda minun olemassa oloani. Meillä on myös käynyt koirakavereita tervehtimässä minua. Joidenkin läsnäollessa minut laitetaan häkkiin ja joidenkin kanssa saan seurustella vapaasti.

Minulle maistuu jo ruoka, joten syön normaalisti eikä emäntä hermoile enää minun kakkimisesta. Tuo asia tuntui olevan emännälle vielä hetki sitten päivänpolttava aihe. Minä voin myöskin osallistua temppujen tekemiseen sisällä ja voin jo etsiä nameja, kun niitä piilotetaan. Minulta on myöskin poistettu hankalat pötköt jaloista, joten käveleminen, istuminen jne ovat helpottuneet huomattavasti. Ensi keskiviikkona minulta otetaan myöskin tikit pois jaloista ja luulen, että sitten ulkoiluaikoja aletaan taas hieman pidentämään.

Siisti tikkirivi.


Emännän mielestä olen mallikelpoinen potilas ainakin toistaiseksi ja tyydyn kohtalooni olemalla rauhassa sisällä. Olen myös oppinut odottamaan ovella ennen oven aukaisua että emäntä ottaa minut syliin. En kyllä ymmärrä miksi mutta kuulemma siksi etten riennä nopeatempoisesti räyhäämään naapuriin.. se kuulemma voisi vahingoittaa operoituja polviani. Aijaa! Ja sekö on tärkeämpää kuin oman reviirin puolustus?

T. Aavistuksen masentunut mutta myös ajoittain kovinkin vilkas Rolli-Polli-Potilas