Vauhdissa!

Emäntäni on ihmeissään. Minussa on energiaa ja minä liikun ja siksi emäntä ei ole uskoa silmiään. Kaikki alkoi siitä, että emäntä otti minut maanantaina mukaan agilitytreeneihin, koska oli tyttöjen vuoro ja pojat, eli Rölli ja Puppe, jätettiin kotiin. Se on niille hyvää harjoitusta, koska elämässä täytyy oppia aktiivisempienkin koirien ottamaan rennosti ja rauhoittua.

Meillä oli kaksi rataa, toinen ulkona kentällä ja toinen hallissa. Minä kiidin ulkoradalla melko kivasti - putki-hyppy-hyppy-puomi-pimeä kulma putki-A-hyppy-hyppy-rengas-kepit. Vauhti hieman hidastui emännän takia pimeässä kulmassa sekä renkaalla, koska se oli melko korkealla. Yli kyllä pääsin mutta Rölli ei olis ikinä päässyt. Keppejäkin kokeilin vauhdilla mutta sitten emäntä sekosi ja minäkin sekosin, kun emäntä ei näyttänyt kunnolla kädellä. Emäntä luuli, etten sisällä hallissa tekisi yhtään mitään mutta minäpä menin 15 esteen sarjan ihan mukavasti. Olipa emännällä jäädä suu auki loppu illaksi.

Nyt emäntä laittoi kepit takapihalle ja me ollaan joka päivä harjoiteltu ja minä tykkään siitä tosi paljon! Emäntä on melko älykäs, koska se harjoittelee minun kanssa aina ennen ruokaa, joten minulla on suuri kiinnostus herkkuihin. Minä menen ne kepit tosi tosi lujaa ja ainakin kymmenen kertaa nopeampaa mitä Rölli. Ja enää ei tarvi kädenliikkeitäkään paljon. Olen melko fiksu ja emäntä on ihan ihmeissään.

Se on ihmeissään siksikin, että aina kun me mennään pellolle, niin minä innostun juoksemaan tuhatta ja sataa. Juoksen paljon enemmän kuin Rölli ja viiletän yksin ja kokeilen erilaisia äkkikäännöksiä täydessä vauhdissa. Emäntä on melko pöljä kun se yksin hokee että kato kato. Minun meno on niin ihmeellistä.

Ja aina niiden keppiharjoitusten jälkeen minä leikin vinkuvalla pallolla takapihalla. Emäntä heittää ja minä singahdan perään kuin salama. Ja aina illalla me emännän kanssa leikitään ketunhännällä. Minä jahtaan sitä niin kuin oikea saalistaja ja sitten emäntä heittää sen ja sitten minulla liukuu tassut parketilla, kun menen niin lujaa perään. Äsken törmäsin seinään mutten edes huomannut. Röllikin on niin ihmeissään minun menosta, että katsoo vaan eikä tajua liikkua yhtään. Nytkin emännän piti välillä antaa ketunhäntä Röllille, koska ei se ehtinyt ikinä minulta napata sitä. Sitten emäntä haki Röllille apinan kaapista, ettei sen vain tarvi sivusta katsoa minun leikkiä ja Rölli innostui niin että leikki apinalla loppui lyhyeen... se on niin noloa, etten voi kertoa siitä enempää.

Isäntäkin on ollut ihmeissään, kun en ole lenkillä jarruttanut ja halunnut takaisin kotiin vaan olen reippaasti kävellyt koko lenkin. Emäntä ei ole muistanut kuljettaa kameraa mukana viimeaikoina, mutta tässä minusta hieno kuva, kun poseeraan puupinon päällä viime kevättalvella.



T. Riehakas Rilla