Rillan ajatuksia pojista

Kaikki naapuruston pojat oli aamulla yhtä aikaa meidän kanssa lenkillä: Reino, Olli, Manu ja Esko. Poikia tuli vastaan joka puolelta ja kyllä minua alkoi vähän ahdistamaan. En erityisemmin pidä vieraista pojista. Eskoa pelkään ja onhan se kyllä niin rumakin. Se on englanninbulldoggi ja siitä kuuluu kummaa ääntä ja sen suusta tarttuu minun päähän kuolaa. Se on kuulemma tosi leppoisa mutta kyllä minusta kannattaa vähän olla varuillaan tuommoisten vääräleukaisten bodattujen Eskojen seurassa.

Manu oli käyny parturissa. Se on vähän semmoinen hienosteleva nipottaja (lhasa apso rodultaan) ja turhan tiukkis. Sen kanssa meillä on aika viileät välit. Sitten on tiibetinspanieli Olli joka voisi olla ihan kiva, mutta jostain syystä se ja Rölli ovat aina niin mielissään toisistaan, että minä jään sivuun. Olli ei ehkä erota tyttöä pojasta mutta ei kyllä Röllikään aina.

Reino on ihan kiva myös, musta kikkarainen kääpiövillakoira, mutta minun makuuni liian nuori ja vähän liian rasittava. Rasittava on myös griffoni Rymy, mutta tykkään siitä silti. Se on griffoni ja aika lailla minun makuuni sopiva. Esitän aina ensin vaikeasti tavoiteltavaa ja äksyilen sille kun se tulee kylään. En halua paljastaa että oikeasti olen aina tosi iloinen, kun me nähdään. Se Rymy ei ikinä luovuta vaan saa minut aina lopulta hyvälle tuulelle ja sitten me leikitään niin, ettei Rölli pysy yhtään mukana. Rölli joutuu ottamaan pehmolelun painikaveriksi, koska me painitaan Rymyn kanssa koko ajan kahdestaan.

Tässä Rymy yrittää saada minua leikkiin ja onnistuu lopulta.


Rymyllä on pilkettä silmäkulmassa, joka vetoaa minuun.


Mulla on kaverina myös yksi cavalierpoika Puppe, jota näen melko usein. Se on ihan kiva tyyppi. Meidän välillä on tosin vain ja ainoastaan pelkkää kaveruutta, ainakin minun puoleltani.

Just friends.


T. Rilla

p.s. Lähettäisin tutuille pojille terkkuja, en muille.