Näin se alkaa!

Tästä alkaa minun ja Rillan blogi. Minä saan ensin päättää mitä emäntä kirjottaa ja ens kerralla Rilla. Pitää kuulemma vuorotella, niinku joskus sillon, kun meillä oli vaan yks toimintapallo, jonka sisään voi laittaa raksuja. Nyt niitä on onneksi kaks. Vaikka Rilla aina yrittää tohottaa hirveetä kyytiä omansa ja sitten se saattaa napata minunkin pallon niin niitä pitäis ehkä olla vielä kolmas. Sillä on aina joku helkkarin kiire nuitten ruokien kanssa eikä se yhtään osaa nautiskella ruuasta. Sitä palloakin se viskoo tassuilla sinne ja tänne ja seinäänkin välillä kun taas minun otteet on huomattavasti tarkemmat. Pyöritän kuonolla rauhallisesti ja tarkasti ja odotan aina hetken, että tippuiko namia siitä luukusta. Rilla ei kyllä yhtään odottele. Vaikka monessa muussa asiassa se on kyllä minua hitaampi.



Tämän blogin tarkoitus on kertoa meidän kahden touhuista ja tietenki aina silloin tällöin emännänkin, koska se yleensä on aina meidän kanssa. Niinku esimerkiksi tästä päivästä voi kertoa sen, että emännällä oli hirvee kiire aamulla töihin, eikä me ehitty käydä ku postilaatikolla asti pissalla. Yleensä käydään aina semmonen lenkki, että ehitään meki postit lukea tien varsilta. Nyt ei kyllä ehitty. Mua tympäsi jäädä kotiin yksin niinku aina, mutta onneksi emännän mies jäi vielä nukkumaan. Tiesin, että toivoa on päästä pidemmälle lenkille. Rilla ei oo niin aktiivinen ja urheilullinen ku minä. Se vaan on tyytyväinen, jos ei tarvi liikaa ulkoilla. Vaikka on sekin nyt vähän innostunu, kun lumet sulaa ja maasta paljastuu kaikkia merkillisiä ja mielenkiintoisia hajuja. Rilla aina maistelee kaikkea tuolla ulkona, niinkun nyt multaa ja lehtiä. Sammal on sen lempiherkkua, mutta sitäpä se ei oo vielä löytäny. Minä en niinkään maistele, etsin vain tyttöjen jättämiä viestejä.

Sitten kun emäntä tuli kotiin, se meni heilumaan takapihalle ja siivos kakkoja pihalta. Se valitti, että me muka oltiin kakattu se piha täyteen talven aikana. Aijaa, varmaan kyllä ollu vaan Rilla, koska minä en omalle tontille kakkaa. Sehän on selvä. Se takapiha on nyt lumen sulaessa muuttunut ihan kamalaksi, enkä minä oikeen millään voinut kulkea siellä mudassa ja vedessä. Päätin sitten pissata tirauttaa ihan siihen takaoven viereen ja emäntä ei oikein tykännyt että pitää niin lähelle lorotella. Sitten se iski semmoiset aurauskepit siihen mutavelliin ja minä mietin, että eihän nyt helkkari tarvi aurata enää kun lumet on melkeen kaikki sulanu. Vaan vielä mitä, ne olikin pujottelukepit siinä. Mutta en minä suostunu ollenkaan tekemään niitä, kun tassut kastui ja meni likaiseksi. Emäntä jätti ne siihen oottamaan kuivia kelejä.



T.Rölli