Juhannusmuistelot

Juhannus - tuo ihana keskikesän juhla - ei alkanut meidän mielestämme kovinkaan juhlavasti, koskapa emäntä pakkasi kimpsut ja kampsut muttei meitä ja lähti mökille! Onhan se kumma kun ei meitä otettu mökille mukaan koska minusta koirat olennaisesti kuuluvat mökille, mökkimaisemiin ja erityisesti yhteisiin perhejuhliin. Emme päässeet nauttimaan mökkimetsien tuoksuista, ihanista rantapusikoista, vilvoittavasti joesta, grilliherkuista ja pitkästä kesäyöstä, jolloin koiratkaan eivät nuku. Ehei! Me olimmekin kotiarestissa isännän kanssa. Kävi nimittäin niin, että isäntäkin unohdettiin kotiin. Onneksi isäntä grillasi kotona omat herkkunsa ja jakoi jalomielisesti osan meidän kanssamme.

Juhannus pääsi onneksi vauhtiin seuraavana päivänä jolloin emäntä kaahotti kotiin, hösötti ja hermoili hetken ja heitti meidät isäntineen autoon. Kun takaluukku vihdoin avattiin me päästiin koirien paratiisiin! Oli suuren suuri piha täynnä mukavia ihmisiä, koiranpentukaveri, grillauksen tuoksua, oikeita lampaita ja tietysti - LAMPAAN KAKKAA! Olimme onnellisia pikku griffoneita molemmat minä ja Rilla. Paikalla oli 9 ihmistä ja 6 lammasta ja 3 koiraa. Kyllä siitä kunnon juhannus saatiin eikä tekemistä puuttunut.

Minun tehtäväkseni tuli lampaiden hoito, paimennus, leikittäminen ja vahtiminen. Aluksi minua jännitti kohdata lampaat: Rillan kanssa haukuimme kunnolla pitkän aikaa ja teimme lampaille selväksi ettei meitä saanut pelotella. Rillaa jännitti sen verran paljon ettei se osallistunut lammasfarmarin tehtäviin sen enempää. Mutta minä jatkoin ahkerasti tutustumista uusien hoidokkieni kanssa. Kun olimme päässeet tutuiksi (minä nuuskin lampaan molemmat päät ja lampaat katselivat minua tarkasti) yritin saada lampaita hieman liikkumaan. Ne olivat mielestäni hieman laiskahkoja ja ajattelin että pieni aktivoimisleikki olisi paikallaan. Yritin parhaani mukaan pitkin iltaa kannustaa ja motivoida lampaita liikkeelle ja leikkiin mutta mikään ei auttanut. Minä haukuin ja murisin, kaivoin hiekkaan kuoppia, näytin esimerkkiä miten hiekassa on hyvä spurttailla, kökötin leikkiasennossa eri kohdissa, juoksin lampaita kohti ja tein äkkikäännöksiä, kävin jopa tassulla pukkaamassa ja läppäämässä mutta ehei. Lampaat vain tuijottivat minua! Muutaman kerran lampaat lähtivät porukassa minua kohti ja ajattelin että nyt ollaan hippaa mutta ei siitäkään tullut mitään. Sitten minä kuljeskelin rauhallisesti niiden mukana, vähän maistelin ruohoa kun nekin sitä söivät koko ajan. Muutaman kerran joku lammas jäi laumasta erilleen ja sillä tuli hätä ja se alkoi mäkättää niin minä juoksin aina heti välittömästi hätiin. Myös jos lampaat lähtivät nopeasti liikkeelle, pysyttelin tarkkaan niiden kannoilla etteivät ne mene hukkaan. Illalla lampaat yhtäkkiä juoksivat pellolle ja minä ehdin säikähtää että nyt ne karkaavat mutta ehdin onneksi pinkoa perään ja sitten sain ne omaan aitaukseen nukkumaan. Olin todella tarpeellinen juhannuslammasfarmari ja sain paljon kiitosta. Aion mennä toistekin töihin tuonne lammaspaikkaan!

Minä ja ystäväni lammas.



Johdatan lampaita eteenpäin!


Lammaspaikassa oli myös Saksanseisojan pentu Rita mutta en lampaidenhoidolta nyt ehtinyt keskittyä pentuun ollenkaan. Muutaman kerran me juoksimme kilpaa ja leikittiin kepinjahtausta mutta kyllä minua melkein meinasi alkaa ärsyttämään se pentu. Se ei millään ymmärtänyt että olin tullut töihin. Ensin työ ja sitten huvi! Myös juhannuksena! Vaikka ihan kiva pentuhan se oli, hieman ujo ja pitkäkoipinen. Ja uskoi hyvin kun sitä komensi. Itkuhan sillä herkästi tuli. Rilla ei myöskään ollut leikkituulella koska ahtoi itsensä täyteen lampaille tarkoitettuja maisseja sekä lampaan kakkaa. Sen juhannus taisikin kulua sen lampaankakan etsinnöissä koska se oli niin keskittyneenä nenä maassa kaiken aikaa ja loppuajasta se ei pystynyt enää liikkumaan koska sen maha pullotti! Emäntä luuli että se räjähtää kotimatkalla mutta onneksi ei.

Kyllä se oli meistä erittäin onnistunut juhannus!