Aloitetaanpa nyt ihan alusta, eli noin kuukausi sitten tapahtui seuraavaa: emäntä meni reissuun ja meidät vietiin hoitoon. Sitten emäntä joutui itsekin tulemaan hoitoon samaan paikkaan. Se oli ihan rampa, emmekä me ymmärtäneet miksei esimerkiksi voi käydä pitkällä lenkillä tai miksei emäntä ulkona juokse meidän kanssa tai miksei sisällä emäntä leiki meidän kanssa. Ymmärsimme sitten pikkuhiljaa, että emännälläkin on häntä niinkuin meillä mutta näkymätön ja että nyt se olikin mennyt rikki.
Olimme emännän kanssa hoitopaikassa viikon ja sitten kun tulimme takaisin kotiin, emäntä oli meidän kanssamme kotona kaksi viikkoa eikä mennyt oikeastaan ikinä mihinkään. Se oli ihan mukavaa aikaa mutta kaikkien meidän kunto on rapissut. Emännän varmasti eniten. Meidän tavalliset pitkät lenkit ovat kutistuneet olemattomiin ja nyt kun emäntä viikko sitten alkoi muistuttaa vanhaa kunnon aktiivista emäntää, tuli kamalat pakkaset ja kunto senkun laskee.
Emäntä joutuu pukemaan meitä asusteisiin, joita me inhoamme. Rilla kellistyy halvaantuneena maahan eikä liiku mihinkään, minä-poika pakenen pöydän alle piiloon. No ainahan me kuitenkin ne tamineet päällä ulos joudumme mutta silti meitä alkaa palella nopeaa ja emäntää tietysti myös. Griffon ei ole arktinen rotu. Täällä sisällä ylienergisyys näkyy siten, että minä haukun kaikille äänille ja meillä on koko ajan nälkä. Emäntä antaa aamuruuan toimintapallon sisässä meille, että olisi edes jotakin puuhaa ja olemme myös olleet piilotusleikkiä ja emäntä on naksutellut meille joitain uusia temppuja ja olemme Rillan kanssa leikkineet tavallista enemmän sisällä mutta eihän ne kunnon haistelu- ja vapaanaololenkkejä korvaa.
Tässä sisäaktivointina painimme emännän sängyssä.
Ulkona on aivan liian kylmä ilman takkia ja tossuja, "haluan syliin" vaatii Rilla.
Emäntä on näyttänyt olevan entistä masentuneempi tänä viikonloppuna kun sillä on nyt flunssa ja meidän isäntä on viikko sitten lähtenyt matkalle. Se on täällä murjottanut meidän kanssa neljän seinän sisällä ja siitä me pääteltiin sen totaalinen kurjuus ja yksinäisyys kun se otti meidät mukaan saunaan. Siellä me kökötimme lauteilla koko konkkaronkka emmekä me olleet ihan varmoja oliko se mukavaa vai ei. Sitten emäntä pyysi meitä sohvalle katsomaan elokuvaa ja me saimme maistella mm. kuivattuja banaanilastuja ja karpaloita ja juustoa. Oli edelleen niin kova nälkä, että banaanit ja karpalot olivat yllättävän hyviä. Emäntä ei ehkä tiedä, että paukkupakkasilla lisäravinnon saanti on ehdotonta, sillä rasvakerroshan se on joka pikkukoiran pitää lämpöisenä. Energiataso myöskin kasvaa, kun joutuu ulkona hytisemään kylmästä. Emäntä on harmiksi vaan ihan eri mieltä, sen mukaan minun energiantarpeeni olisi muka vähentynyt melkein puoleen, sillä sukukalleuteni on viety viime aikoina. En ihan ymmärrä mitä tämä tarkoittaa, mutta ilmeisesti jotain ollennaista.
No, ehkäpä me tiiminä selviämme näistä pakkasista, isännän poissaolosta sekä emännän sairasteluista ja kevättä kohti kuljemme häntä pystyssä.
T. Rölli & the team
TSEMPPIÄ kaikkiin näihin koettelemuksiin <3
VastaaPoista