Kesäloma

Emännällä on alkanu kesäloma ja kyllä se meihinkin vaikuttaa! Me ollaan tultu tänne lempipaikkaan kellottelemaan, nautiskelemaan, syömään ja elelemään. Nyt on kuumat kelit, joten lenkin sijaan ollaan käyty polskimassa. Minä mielelläni kahlailisin vain mutta emäntä oli lukenu jostakin että kun kärsivällisesti yrittää niin voi saada jokaisen koiran innostumaan oikeasta uimisestakin. Jaahas. No ei se ainakaan niin onnistu että minut kannetaan veteen ja käsketään uida rannalle. Minusta se on lähinnä nöyryyttävää.

Kuin uitettu koira.


Röllikin osaa uida!


Muuten rannalla käynnit on olleet mukavia, ollaan virkistytty ja sitten kaahotettu rantahiekassa. Sitä hiekkaa on niin paljon että pitää kunnolla ponnistella että tassut liikkuu ja ettei aivan uppoa.

Muuten me ollaan saatu tulla ja mennä ovesta miten halutaan. Ollaan makoiltu ulkona peiton päällä kun emäntä lukee lehtiä mutta välillä on ollu pakko tulla viilentymään sisälle. Eilen saatiin suuret luut ja niiden pureskelu veikin koko illan. Sitten täällä on ollut ihanantuoksuisia grilliruokia tarjolla mutta paljon ei olla saatu maistella, vain maissia ja halloumijuustoa. Olen käyny varkain kurkkimassa grilliin mutta todistusaineistoa ei ole kukaan ehtiny samaan. Tässä kuitenkin yksi todistuskuva toukokuulta, jolloin grillattiin eka kerran ja minä kävin tutkimassa muistettiinko grillistä tuoda kaikki herkut pois...

ITSETEOSSA!


Niin ja tässä vielä kuvia mielenkiintoisesta siivouspäivästä. Kyllä oli mukava osallistua pölyjen pyyhkimiseen tällaisista...

Katson kärppää silmästä silmään!


Hilleri irvistää Röllille.


T.Rilla

p.s. Röllillä on asiaa: terveisiä tytöille T. Ylväs kesämies Rölli

Juhannusmuistelot

Juhannus - tuo ihana keskikesän juhla - ei alkanut meidän mielestämme kovinkaan juhlavasti, koskapa emäntä pakkasi kimpsut ja kampsut muttei meitä ja lähti mökille! Onhan se kumma kun ei meitä otettu mökille mukaan koska minusta koirat olennaisesti kuuluvat mökille, mökkimaisemiin ja erityisesti yhteisiin perhejuhliin. Emme päässeet nauttimaan mökkimetsien tuoksuista, ihanista rantapusikoista, vilvoittavasti joesta, grilliherkuista ja pitkästä kesäyöstä, jolloin koiratkaan eivät nuku. Ehei! Me olimmekin kotiarestissa isännän kanssa. Kävi nimittäin niin, että isäntäkin unohdettiin kotiin. Onneksi isäntä grillasi kotona omat herkkunsa ja jakoi jalomielisesti osan meidän kanssamme.

Juhannus pääsi onneksi vauhtiin seuraavana päivänä jolloin emäntä kaahotti kotiin, hösötti ja hermoili hetken ja heitti meidät isäntineen autoon. Kun takaluukku vihdoin avattiin me päästiin koirien paratiisiin! Oli suuren suuri piha täynnä mukavia ihmisiä, koiranpentukaveri, grillauksen tuoksua, oikeita lampaita ja tietysti - LAMPAAN KAKKAA! Olimme onnellisia pikku griffoneita molemmat minä ja Rilla. Paikalla oli 9 ihmistä ja 6 lammasta ja 3 koiraa. Kyllä siitä kunnon juhannus saatiin eikä tekemistä puuttunut.

Minun tehtäväkseni tuli lampaiden hoito, paimennus, leikittäminen ja vahtiminen. Aluksi minua jännitti kohdata lampaat: Rillan kanssa haukuimme kunnolla pitkän aikaa ja teimme lampaille selväksi ettei meitä saanut pelotella. Rillaa jännitti sen verran paljon ettei se osallistunut lammasfarmarin tehtäviin sen enempää. Mutta minä jatkoin ahkerasti tutustumista uusien hoidokkieni kanssa. Kun olimme päässeet tutuiksi (minä nuuskin lampaan molemmat päät ja lampaat katselivat minua tarkasti) yritin saada lampaita hieman liikkumaan. Ne olivat mielestäni hieman laiskahkoja ja ajattelin että pieni aktivoimisleikki olisi paikallaan. Yritin parhaani mukaan pitkin iltaa kannustaa ja motivoida lampaita liikkeelle ja leikkiin mutta mikään ei auttanut. Minä haukuin ja murisin, kaivoin hiekkaan kuoppia, näytin esimerkkiä miten hiekassa on hyvä spurttailla, kökötin leikkiasennossa eri kohdissa, juoksin lampaita kohti ja tein äkkikäännöksiä, kävin jopa tassulla pukkaamassa ja läppäämässä mutta ehei. Lampaat vain tuijottivat minua! Muutaman kerran lampaat lähtivät porukassa minua kohti ja ajattelin että nyt ollaan hippaa mutta ei siitäkään tullut mitään. Sitten minä kuljeskelin rauhallisesti niiden mukana, vähän maistelin ruohoa kun nekin sitä söivät koko ajan. Muutaman kerran joku lammas jäi laumasta erilleen ja sillä tuli hätä ja se alkoi mäkättää niin minä juoksin aina heti välittömästi hätiin. Myös jos lampaat lähtivät nopeasti liikkeelle, pysyttelin tarkkaan niiden kannoilla etteivät ne mene hukkaan. Illalla lampaat yhtäkkiä juoksivat pellolle ja minä ehdin säikähtää että nyt ne karkaavat mutta ehdin onneksi pinkoa perään ja sitten sain ne omaan aitaukseen nukkumaan. Olin todella tarpeellinen juhannuslammasfarmari ja sain paljon kiitosta. Aion mennä toistekin töihin tuonne lammaspaikkaan!

Minä ja ystäväni lammas.



Johdatan lampaita eteenpäin!


Lammaspaikassa oli myös Saksanseisojan pentu Rita mutta en lampaidenhoidolta nyt ehtinyt keskittyä pentuun ollenkaan. Muutaman kerran me juoksimme kilpaa ja leikittiin kepinjahtausta mutta kyllä minua melkein meinasi alkaa ärsyttämään se pentu. Se ei millään ymmärtänyt että olin tullut töihin. Ensin työ ja sitten huvi! Myös juhannuksena! Vaikka ihan kiva pentuhan se oli, hieman ujo ja pitkäkoipinen. Ja uskoi hyvin kun sitä komensi. Itkuhan sillä herkästi tuli. Rilla ei myöskään ollut leikkituulella koska ahtoi itsensä täyteen lampaille tarkoitettuja maisseja sekä lampaan kakkaa. Sen juhannus taisikin kulua sen lampaankakan etsinnöissä koska se oli niin keskittyneenä nenä maassa kaiken aikaa ja loppuajasta se ei pystynyt enää liikkumaan koska sen maha pullotti! Emäntä luuli että se räjähtää kotimatkalla mutta onneksi ei.

Kyllä se oli meistä erittäin onnistunut juhannus!

Uusi peti

Kevät on kulunut vauhdilla ja lumet sulaneet. Me ollaan päästy takaisin kivoille niityille ja pelloille lenkkeilemään, kun ei tarvi enää varoa tassujen kastumista. Rapakelit on takana, eikä tarvi joka kerta lenkin jälkeen kulkea armeijan kurissa pesuhuoneeseen.

Minun kohokohta keväässä on ollu lenkeillä juoksentelu vapaana, koska rapakelien takia ei aina päästy pelloille viilettämään. Toinen kiva juttu oli reissu kummisedän luokse, vaikka siellä oli hirveän kuuma. Paljon uusia hajuja kylläkin mutta meinas meiltä Rillan kanssa loppua kunto kesken siinä helteessä. Päästiin siellä ekaa kertaa tälle keväälle pulahtamaan veteen.

Rillan kohokohta on viikonloppuna saatu uusi peti! Emännän äiti oli varta vasten Rillalle tehnyt tuon pedin, koska sitä säälittää se, että Rilla joutuu nukkumaan littanalla tyynyllä. Minua ei niinkään nuo pedit kiinnosta, kunhan emäntä on lähistöllä, niin nukun vaikka tikun nokassa!

Rilla on niin onnessaan pedistä, että lenkilläkin se aina ajattelee, että kunhan pääsee kotiin, niin kellahdan uudelle pedille. Syönnin jälkeen se tuumii, että onpas kiva kellahtaa ruokalevolle uudelle pedille ja kun on aika leikkiä, se miettii, ettei malttaisi uudelta pediltä nousta turhan takia. Semmoinen se Rilla on. Tässä Rillasta kuvia elementissään:

Rilla ottaa lepiä.


Vähän venytyksiä..


Näin sitä kellitään!


On muutes hyvä tämä peti!


Minäkin hetken kokeilin, mutta sitten oli taas Rillan vuoro.


T.Rölli

Koiranpäiviä

Onpa hauskaa kun emäntä on sairaana! Se on meidän kanssa kotona eikä lähde minnekkään! Ja aamulla se nukkuu pitkään ja me saadaan kölliä vieressä ilman, että isäntä katsoo meitä äkäisesti.

Toisaalta on harmi, että emäntä on sairaana, koska ei päästä niin pitkille lenkeille kuin normaalisti. Nyt emäntä on vienyt meidät vaan pellon tai niityn reunaan ja käskenyt juosta itsekseen. Röllihän nyt pöljänä poikana juokseekin, mutta minä hipsuttelen ja katselen ja välillä istuskelen. Kun aurinko paistaa keväisesti niin tarkenee taas hyvin istuskella.

Tänään oli kyllä jo melko hauskaa, kun Kiia tuli emäntineen meille päivälenkille. Emäntä ajatteli varmaan, että me juostaan vielä lujempaa siellä lenkillä, jos on joku kaveri mukana. Niinhän se kyllä olikin. Emäntä istui itse lumihangessa ja koska minä en ensin innostunut ollenkaan, alkoi se puhaltelemaan minun nenään ja sitten minä aivan villiinnyin. Rölli ja Kiia leikki kovaa kyytiä ja minä menin aina väliin komentamaan Rölliä. Pari kertaa Kiia halusi leikkiä vain minun kanssa mutta sitten minua vähän alkoi jännittämään. Uskallan leikkiä paremmin niin, että Rölli on mukana. Kaikista hauskinta näissä ulkoiluissa on se, että lumi kestää meidän painon! Rölli näytti vähän piikkisialta kun se porhalsi kantohangella niin lujaa ja kyllä minäkin viiletin aina kun sille päälle satuin. Kestohangella on hirmu hauska juosta koskapa siinä saa kunnon vauhdin. Emäntä ja Kiian emäntä hämmästyivät miten äkkiä puoli tuntia pellolla oli kulunut ja kotiinkin piti vielä kävellä. Tunnin reissuhan siitä sitten tuli ja kyllä nyt väsyttää ja etenkin nälättää.

Tässä me ollaan lenkin jälkeen. (Emäntää harmittaa, kun kamera ei lähde ikinä lenkille mukaan.)


Ehkä mekin nyt saadaan jotain välipalaa kun emännällä on teehetki.

T. Rilla

Eväsretkellä

Me oltiin tänään aamuretkellä. Oli hauskaa koska saatiin maistaa pullaa. Tässä hienoja eväsretkikuvia.

Alkuverryttelyä.


Kaunis neiti eikä tassujakaan palele!


Komea poitsu nauttii aurinkoisesta ulkoilusta.


Pullaa odotellessa!


Kaakaotakin oltais voitu maistaa mutta sitä ei annettu.


T. Rölli

Normaalia arkea

Meidän emäntä on tullut takaisin ja meidän elämä on taas normaalia.
Minä tykkäsin olla hoidossa meidän lempipaikassa koska siellä ei ollut niin tiukkaa lenkkeilyaikataulua vaan sai esimerkiksi juosta viisi minuuttia pihalla ja sitten takaisin lepäämään. Minulle sopii hyvin tuollainen elämäntapa.

Nyt me tultiin emännän ja isännän kanssa tänne lempipaikkaan TAAS ja on tosi mukavaa olla yhdessä. Viime viikon emäntä meni töihin ja takaisin mutta iltaisin on ollut kaikkea kivaa tekemistä: meillä kävi Kiia kylässä, me käytiin moikkaamassa Lattea, me käytiin Pirren ja Pupen kanssa ulkoilemassa ja niillä kylässä ja sitten käytiin Wilmaakin tervehtimässä ja ensi viikolla Wilma tulee meille kylään. Nyt on emännällä taas aikaa kun ne on saanu olla isännän kanssa tarpeeksi yhdessä. Ja sillä on se rinkula sormessa niin ei tarvi sen sitten enää ressata sitäkään.

Tänään se emäntä ja emännän äiti yhteistuumin kaivoivat semmoisen koneen esille ja minusta tulikin kauniimpi kuin ennen. Se oli ihan rentouttavaa puuhaa paitsi minusta ei ole kiva jos se pärisevä kone laitetaan minun hännän alle. Röllistäkin tuli komea.

Me ollaan saatu täällä leikkiä semmoisella ärsyttävällä nyrkkeilyapinalla. Siitä lähtee niin pirullinen vinkumisääni, että meillä menee aina hermot ja sitten me yritetään nylkeä se apina mutta se on treenannut nyrkkeilyä aika paljon koska ei sille käy mitenkään!

Kun-fu Apina hyökkää meitä kohti ja me olemme valmiina!

Rölli läpsii kun-fu apinaa tassulla ja minä haukun ja komennan!

Minä käyn puremassa mokomaa kun-fua persuuksista!

Me käytiin tosi pitkä lenkki pellolla, metsässä ja joen jäällä. Oli mukava juosta kun ei ollut pakkasta ja saatiin vaan nuuskutella kaikkia hajuja ja kiihdyttää jäällä. Sitten kun tultiin kotiin päin, nähtiin Röllin kanssa naapurin mummo ja kiihdytettiin tietenkin moikkaamaan sitä ja sitten harhautettiin se ja emäntä ja muu seurue ja pingottiin sen mummon pihaa tutkimaan ja yritettiin mennä ulkosaunaan mutta sitten meidät pysäytettiin.

Röllillä on uusi trauma: aamulla emännän äiti päästi meidät ulos pissalle ja Rölli ei tiennyt meneekö se ulos vai ei ja emännän äitikään ei tiennyt mitä Rölli ajattelee ja laittoi oven kiinni mutta Rölli päättikin sillä hetkellä tulla ulos ja ovi osui Röllin kaulaan ja nyt Rölli ei uskalla mennä takaovesta emännän äidin kanssa. Muiden kanssa se uskaltaa. Vaikka eihän emännän äiti oikeasti olisi halunnut Rölliä litistää oven väliin mutta Rölli epäilee.

Terkkuja kaikille kivoille!

T. Rilla

Griffonit heitteillä

Vaan kyllä hävettää, kun meidän blogiin ei emäntä muka ehdi mitään kirjottamaan, joulusta on kulunut pian kaksi kuukautta ja siellä lukee ”voi tätä joulunaikaa”!!! Minä sanon että voi tätä häitten aikaa, enkä ole yhtään tyytyväinen! Tammikuu oli jo täynnä häähössötystä, mutta helmikuun alku oli sitäkin kamalampi. Emäntä hädin tuskin ehti kotona käymään kun oli taas menossa milloin pukua sovittamaan, milloin kampaajalle, milloin mihinkin ja ME, sille muka niin tärkeät tyypit, kateltiin ihmeissämme, kun meille ei liikene aikaa ei sitten millään. Pikalenkkejä lähitienoolla - no, myönnetään, on me agilityssä päästy käymään - mutta silti! Minun itsetuntoni on kärsinyt, kun turkkikin on vain puoliksi trimmattu (lähinnä vain häntä ja siitäkin tuli kuin sian saparo, ällöä!) Eikä Rillakaan ole edukseen, karvaa on niin paljon että se näyttää lähinnä lattiamopilta.

Yksi mukava juttu sentään oli pari viikkoa sitten, kun päästiin yllättään emäntä. Sillä oli jotku ihme polttarit ja emännän kaveri haki meidät kotoa varkain ja vei agilitypaikkaan. Siellä minä sain Superman- viitan ja Rilla pinkin pikku hameen ja sitten meidän piti piilossa odottaa emäntää. Kun se lopulta tuli, me saatiin juosta sen luo ja sillä meinas itku päästä kun se näki meidät, me oltiin niin hienoja! Ja parasta oli, että emännän piti mennä se sama agilityrata ku meidänkin. Arvaa nauroinko partaani, kun emännän kaveri komensi sitä ”PUTKEEN, PUTKEEN” ja emäntä konttas sinne kiltisti. Jospa se nyt tajuais, ettei se aina niin kivaa ole! Osas se hypätä esteitäkin, mutta aika paljon kömpelömpi se on kuin meikäläinen.

Emäntä on onnellinen kun näki meidät!

Sinä päivänä ei emäntä tullut kotiin vasta kun aamuyöstä ja seuraava viikko olikin yhtä painajaista! Yhtenä iltana se vei meidät naapuriin, kun sillä oli taas niitä hääjuttuja. Mikäpä se siinä, mutta kun siellä naapurissa ei ole mattoja ja lattia on tappavan liukas. Meikäläinen otti varman päälle ja makas koko illan (kolmisen tuntia) keittiön pöydän alla ettei tule vahinkoa, eihän polvileikkauksesta vielä kovin kauan ole ja muistaakseni lääkäri varoitteli liukkaista paikoista…

Viime perjantaina olen viimeksi emäntää nähnyt, me ollaan Rillan kans nyt evakossa emännän kotona täällä maalla. Olot on leppoisat, ruoka hyvää (voisi vain olla enemmän tarjolla) ja ulkona on niin kylmä ettei paljon viitsitä lenkkeillä. Pihanperälle spurttaillaan täysillä ja sitten takaisin uunin viereen lepäämään, kyllä Rilla nauttii! En tiedä milloin päästään kotiin, emäntä on matkustanut jonnekin kauas, mutta sen uskon, että on sillä meitä ikävä! Oon miettiny että jos ei ois tuntevinaan koko emäntää kun se joskus tulee takasin, mutten ehkä raski olla niin julma.

T.Rölli

p.s. Minua avusti kirjoittamisessa emännän äiti, sillä eihän emäntä ITSE EHDI.