Elokuun eloa

On tapahtunut kaikenlaista mukavaa ja vähemmän mukavaa.

Tosi harmillista meidän mielestä on se, että meidän emäntä menee taas joka päivä jonnekkin ja on siellä tosi tosi kauan aikaa. Kun emäntä oli lomalla, se oli aina meidän kanssa, mutta nyt on kyllä melko huonosti asiat.

Emäntä ei ole menossa vain viikolla mutta myös viikonloppuisin. Yölläkin. Meistä se on todella huolestuttavaa ja meillä menee silloin yöunet ihan kokonaan. Emäntä jättää meidät isännän kanssa nukkumaan mutta eihän se ole sama asia. Kerran emäntä jätti meidät mummon hoiviin yöksi ja otti itse isännän mukaan eikä meitä. Se oli todella epäreilua. Emännällä ei ole ollut aikaa edes kertoa meidän mieltä painavista asioista. Luulen, ettei se vain kehtaa, ettei kukaan huomaa että me olemme melkein heitteillä.

Rölli ja Röllin uusi pieni ystävä.



Mutta onneksi mekin ollaan päästy moneen paikkaan. Ollaan oltu kesämökillä tosi mukavien ihmisten kanssa ja lempipaikassa tietenkin. Meillä on myös käynyt tavallista enemmän vieraita. Meidän kesävieras pakkasi eilen kimpsut ja kampsut ja minä tiesin heti aamulla, että nyt se aikoo lähteä. En ikinä aamuisin ole herännyt katsomaan kesävierasta mutta sunnuntaina heräsin ja kipitin sen sänkyyn nukkumaan koska tiesin, että se oli viimeinen mahdollisuus.

Syksyä on ilmassa ja me ollaan tosi iloisia, ettei helteet enää jatku. Ollaan juostu, leikitty ja oltu agilityssä aktiivisempia kuin kesällä ja emäntäkin on iloissaan siitä. Tässä kuvia kun oltiin nauttimassa lämpimästä syyspäivästä sunnuntaina ystävämme Latte-lagoton kanssa.

Esikuvamme ja laumanjohtajamme Latte uimassa. Minä teen perässä mitä käsketään.


Kaunistautumishetkeni.


Iloisin terveisin, Rilla

Kaukana käymässä

Jännitys alkoi kun emäntä vei meidät linja-autoasemalle joitakin päiviä sitten. Ei olla oltu siinä pitkän auton kyydissä tosi tosi pitkään aikaan mutta minä muistin kyllä miten pitää toimia. Siinä pitkän auton oven kohdalla tiesin että emäntä ottaa minut kohta syliin koska minua jännittää liikaa itse kiivetä kyytiin. Minä aina teen pyörimisliikkeen ennen kuin asetun syliin otettavaksi ja niin nytkin ajattelin tehdä liikkeen että emäntä ottaisi syliin. Minä pyörin ja pyörin paikallani ja emäntä ei ottanut minua kun siinä oli niin pitkä jono ettei se muka olisi jaksanut pitää minua niin kauaa sylissä kun oli reppukin ja kaikki. Emäntä yritti rauhoitella minua mutten minä oikein ensin tajunnut sitä vaan pyörin entistä kovempaa ja monta kertaa. Kyllä me sitten sinne auton kyytiin selvittiin ihan hyvin.

Sitten me tultiin meidän lempipaikkaan jossa nukuttiin ja aamulla me hypättiin tavallisen auton kyytiin. Se on minusta ihan mukavaa ja meidän omassa boksissa on turvallista nukkua koko matkan ajan. Niin me Rillan kanssa nukuttiin ensimmäiselle levähdyspaikalle asti. Siellä satoi ja me saatiin mennä katoksen alle syömään. Emäntä on aina reissussa reilumpi ja antaa omista eväistä meidänkin maistaa.

Sitten taas me matkustettiin ja nukuttiin ja sitten taas me levähdettiin ja maistettiin pullaa ja sitten vielä matkustettiin ja sitten me nähtiin kummisetä kerrostalon pihalla! Se oli mukavaa! Me mentiin kummisedän asuntoon ja me muistettiin että oltiin oltu siellä jo kerran ja heti oltiin kuin kotonamme. Siellä vaan oli kamala hiki.

Me ollaan käyty mukavilla kävelyillä mukavissa maisemissa. Ollaan pulahdettu jokeen niin kuin kotonakin ja ollaan istuttu puistossa ja nautittu lämmöstä. Sitten me ollaan kummisedän talossa kurkittu parvekkeelta ohi ajavia autoja.

Emännän kanssa suuren puun juurella.


Rilla viilentyy!


Puistossa katsellaan.


Kummisedällä on kiinnostava apina nojatuolin päällä ja minä en saanut sillä oikein leikkiä vaikka niin olisin halunnut. Sitten yhden kerran kun emäntä ja muut tulivat kaupungilta (ja me oltiin oltu yksin kotona) ne toi toisen samanlainen apinan MINULLE. Tulin ihan villiksi ja olin niin innoissani. Se apina on tosi mahtava painikaveri! Ja Rillakin sai oman lelun. Se on ihan Rillan näköinen pinkki possu.

Minä ja minun apina.


Ja näin minä painin.


Pikku-Rilla possun kanssa.


Possun ja Rillan leikki.


Sitten kun oltiin oltu tarpeeksi kummisedän luona me tultiin takaisin tänne lempipaikkaan. Ja sitten ehkä me mennään kotiin. Meillä oli kyllä mukavaa!

T. Rölli

p.s. eikä me kakittu tällä kertaa kun ulos vaan.

Hellejuttuja

Nyt on jo yö. Meidän nukkumaanmenoaika. Mutta me ollaankin nukkumassa täällä takapihalla. Ei me ehkä koko yötä täällä olla, mutta nyt ainakin. Sisällä on aika kuuma ja täällä ulkona ihanan viileää. On ollut niin hikistä viime päivinä. Ei me olla jaksettu lenkkeillä kun vain jokirantaan ja sitten on siellä pulikoitu ja emäntäkin on uinu. Ensin isännän ja sitten kaverin kanssa. Ja on ne meitäkin yrittäneet uittaa aina vaan. Nyt ne vie jo paljon kauemmas rannasta ja käskee porskuttaa rantaan. No minne muuallekkaan? Ei kai me Röllin kanssa vastarannalle uida! Kyllä se viilentää mukavasti mutta tykkään silti itse rauhassa olla vedessä JALAT TUKEVASTI POHJASSA.

Minä hämmästyin tänään sitä, että iltalenkille lähdettiin vasta reilusti yli nukkumaanmenoajan. Luulin sitten, että ehkä pieni iltapissalenkki mutta mitäs vielä. Emäntä sanoi, että nyt ei ole niin kuuma, nyt lenkkeillään! Rölli aina uskoo mitä emäntä sanoo eikä välitä rutiineista yhtään. Ei meillä niin tarkkoja rutiineja olekaan mutta kyllä minä ainakin menen yöunille samoihin aikoihin joka ilta. Minä yritin sanoa emännälle ja Röllille, että nyt seis ja takaisin kotiin samaa reittiä niinkuin olisi jo! Eihän ne uskonu vaikka iskin jarrut pohjaan. Emäntä otti remmin pois ja jätti minut yksin tielle seisomaan ja jatkoi Röllin kanssa matkaa. Minä seisoin ja seisoin ja uskoin ja olin varma, että ne kääntyy ja tulee minun luo ja ymmärtävät ettei nyt voi enää jatkaa vaan täytyy palata kotiin. Ei ne tullu. Sitten ne meni mutkan taakse enkä enää nähnyt niitä niin silloin minun oli pakko pinkoa ne kiinni ja kulkea se typerä lenkki niiden kanssa. Mutta nyt jo ollaan täällä renoutuneina kotona. Meillä on täällä terassilla meidän vanha peti mutta Rölli ehti siihen ensin. Onneksi emäntä antoi ihmisten tyynyn penkiltä minulle lainaan.

Takapihan kuistilla asettautumassa unille.

Rapsun rapsun ensin..

Rollinpolli köllii.


Eilen oli niin tosi tosi kuuma että me pötkötettiin isännän ja emännän kanssa takapihalla peiton päällä. Kun emäntä kaivoi jättipeiton esiin ja heitti nurmikolle niin minä heti ymmärsin mistä on kyse ja kellistyin peitolle pitkää pituuttani niin ettei isäntä ensin mahtunut ollenkaan ja minua piti siirtää. Sitten emäntä söi herkullista vanukasta ja Rölli sai nuolla purkin kannen ja minä pohjan. Pohjalle oli jäänyt kunnolla herkkua ja minä sain sen pitkällä kielellä pois. Kyllä siinä hetki meni kun piti kunnolla venytellä kielenkantoja.

Vanukasta!

Se ei ole happinaamari.

Ja olihan se hyvvvää!


Nyt taidamme lähteä oikeasti nukkumaan, sikiunessa jo!
T.Rilla

Kummisetä

Meillä on kummisetä. Se on semmoinen hauska mies, joka aina tulee meidän kanssa leikkimään. Ennen se tuli useammin mutta nyt se asuu niin kaukana ettei se aina ehdi. Mukamas. Se on myös usein meidän lempipaikassa yhtäaikaa ja sielläkin se leikkii. Nyt se on täällä meillä meidän kotona. Se nukkuu ja syö täällä ja on meidän kanssa. Onpa mukavaa.

Sen kanssa on kiva riehua, koska silloin voi ihan kunnolla äristä ja murista ja taistella. Se tekee käsillä harhautusliikkeitä ja me yritetään napata kiinni (sievästi tietenki) tai sitten se lähtee juoksemaan ja hyppimään ja me hypitään sen mukana ja äristään ja haukutaan kamalasti kun se on niin jännää ja hauskaa. Tai sitten se kävelee meitä kohti jotenkin omituisesti ja me lähtään karkuun ja se ottaa meitä kiinni ja taas on mukavaa.

Kerran keväällä kummisetä leikki minun kanssa vesi-ilmapallolla!



Minä katselen kummisedän kanssa josko grilli olisi kohta valmis makkaroille.


Me on tunnettu se aina. Silloin kun minä olin ihan pieni niin se tuli emännän kanssa hakemaan minua emännän kotiin. Ja silloin kun Rilla muutti meille, niin silloinkin se oli mukana Rillaa hakemassa. Se on meidän suosikki.

Me on käyty sen luona kaksi kertaa. Eka kerralla kerrostalossa ja toisella kerralla toisessa kerrostalossa. Ekalla kerralla Rillalle tuli yöllä kakkahätä mutta se ei tiennyt missä ulko-ovi on niin se kakkasi sen kummisetän kämppäkaverin huoneeseen. Toisella kertaa minulla tuli samanlainen hätä enkä minäkään löytänyt ulko-ovea niin minä sitten kakkasin olohuoneeseen. Nämä on vähän noloja juttuja eikä näitä usein tapahdu mutta vieraassa paikassa on vaikeampi hahmottaa kakkausmahdollisuuksia ja vaikka minä kipitin varpaat rapisten pitkin kerrostaloa niin ei emäntä kuullut että minulla olikin suuri hätä. Tämän jutun pointti on se, ettei kummisetä ikinä suutu vaan tykkää meistä aina!

Rilla veneessä kummisedän vieressä.


Näin se vaan on!

T. Rölli

Reissun päällä

Täällä me taas ollaan, lempipaikassamme! Hyvien ruokapatojen ja juoksupaikkojen luona.

Eilen meille tuli vieraaksi pieniä ihmisiä mutta nämä olivat tuttuja joten minunkaan ei tarvinnut kovin kauaa haukahdella. Ne keksi kivan leikin, missä ne pienet ihmiset juoksivat ulkona piiloon, vaikkapa ladon taakse tai marjapensaaseen ja minut ja Rölli lähetettiin etsimään niitä. Ja olihan se kiva löytää ne kun sitten sai vähän hirvenlihaa. Niillä oli sitä taskussa ja aina kun ne huusi että saa tulla niin minä ja Rölli pingottiin niin lujaa kuin päästiin etsimään.

Ne pienet ihmiset ovat oikein kivoja kun ne ovat ymmärtäneet että tykkään masun silityksestä. Se toinen kehui minun pehmeää turkkia ja sipitti minulle aina kaikkea kivaa ja kutitti masusta. Alan tykätä pienistä ihmisistä, ainakin tutuista sellaisista.


Poseeraan omatekoisen A-esteen päällä.


Rölli harjoittelee "rengasta".


Eilen ja tänään on ollut lämmintä ja ollaankin päästy lenkille vasta nukkumaanmenoaikana. Eilen lenkkeiltiin pitkä lenkki emännän kaverin kanssa ja tänään käytiin juoksemassa kilpaa yhdellä kentällä. Ja emäntä kasasi itsetekemiä esteitä takapihalle ja harjoiteltiin A-estettä ja rengasta. Ei ehkä niin hienoja esteitä kuin siellä oikeassa hyppypaikassa mutta mukavaa oli. Menin A-estettä edestakaisin ja emäntää näytti jotenkin ärsyttävän...

Ja sitten me levähdettiin oikein kunnolla. Minä terassilla, Rölli nurmikolla.





T. Rilla

p.s. Rölli haluaa laittaa itsestään tämän kuvan tänne.. en tiedä miksi.

Mölliagilitykisat

Eilen me oltiin kilpailuissa. Kiimingissä. Siellä oli niitä esteitä joista tykkään ja vähän enemmän muita koiria kuin meidän harjoituksissa. Oli myös tosi kuuma. Me ei menty sinne hyppelyhallille vaan nämä esteet olikin ulkona. En hätkähtänyt ollenkaan eikä Rillakaan, vaikka emäntä olikin varma ettei Rilla liiku kun se ei viimeksi harjoituksissa halunnut liikkua. Mutta voi ihmeiden päivä! Se tyttöhän juoksi. Minäkin vähän olin hämmästyksissäni mutta sitten tajusin että se vaan tykkää olla ulkona eikä siellä hallissa sisällä. Niin sen täytyy olla ja niin emäntäkin nyt uskoo.

Eli kilpailut - mölliagility - meni niin, että ensin oli tosimöllit, joihin Rilla tietysti kuului mutta minä en. Ne hyppeli vain 12 estettä. Olihan siinä kaksi putkea ja pussi myös. Ne kaikki hyppeli ja kas ihmettä, Rilla olikin toinen! Emäntä ja emännän tukihenkilö laittoivat suun auki kun kuulivat tuloksen. Rilla sai puruluita kolme kappaletta. Että ei kyllä huonommin meidän tytöltä. Emäntähän tästä innostui ja päätti, että Rilla saa kokeilla viimeistä rataa, jossa on kaikki esteet koska Rilla tykkää A-esteestä ja voi sen innoittamana juosta muutkin esteet.

Rilla ottaa rennosti ennen toista luokkaa.


No sitten oli minun vuoro. Minä olin mölliluokassa, jossa oli 18 estettä. Kyllä mua vähän jännitti emännän puolesta, että osaako se ohjastaa minua mutta osasihan se. En kyllä ole siitä niin varma, jos olisin ollut normaalinopeustilassa, koska nyt oli emännän melko helppo pysyä minun perässä koska minulla virtasi hiki niin etten päässyt lujempaa. Kivaa oli kyllä hyppiä enkä yhtään vastustellut mutta kuuma mikä kuuma. Ja mulla on musta turkki, kaikki ei välttämättä sitä aina hoksaa! Niin, että minä en sitte saanut tästä palkintoa.

Sitten oli se pro-luokka johon emäntä halusi osallistua meidän molempien kanssa. Ensin menin minä ja minulla meni mukavasti. Emäntä ihan turhaan jännitti keinua kun ei minuakaan jännittänyt. Mutta olin kyllä melko ihmeissäni kun keppejä oli radalla ainakin sata. Harjoituksissa on ollut vain muutama ja siksi pitikin kysyä emännältä useamman kerran, että eikö ne jo loppunu. Siinä mulla tulikin sitten se pieni virhe. Toista virhettä ei tullu mutta minulla oli lopussa jo niin jano, että yritin juosta välillä vesikipolle mutta emäntä ei päästäny ja piti vielä vähän hyppiä ja sitten kellahdin heinikkoon.

Meikäläinen ylitti lähtöviivan.

Keppien loppusuoralla vaikka usko meinasi loppua kesken.

Menen enkä meinaa!

Putkesta ulos ja janottaa!


Rillakin oli melko väsynyt mutta ei jumittanut ihmeeksemme ja yleisön ihmeeksi ollenkaan. Kepitkin se meni melko lujaa mutta mua nolotti vähän kun emäntä joutui sillä kädellä viuhtomaan. Rilla tarvii vielä aika paljon neuvoja niiden keppien kanssa. No se noloin juttu oli se, että emännän käsi osui yhteen pituusesteeseen ja se este kaatui. Mutta sellaista kai voi sattua ohjastajille ja emännille. Meillä molemmilla meni harmiksi yliaikaa siinä hyppelyssä mutta Rillan aika jäi minuakin hitaammaksi ja niinpä minäkin sain puruluita koska olin neljäs. Me on maistettu niitä ja päätettiin antaa (tai emäntä päätti) se toinen pussi naapurin Remulle.

Rilla lähtövalmiina

Hyppy!

Vielä jaksaa!


Kaikista mukavinta koko kisoissa oli se, että emäntä oli pistäny parastaan ja meidän palkkana oli possun kieltä! Ihan oikeaa ja aitoa possun kieltä! Emännän itse keittämää. Ja kun minä sain sitä kotona vähän maistaa, niin mulla meinasi ihan silmät tipahtaa kun en voinut uskoa mitä minun suussa oli. Se oli niin hyvää että! T. Kisamestari Rölli

Jännittävä reissu

Minusta se kyläreissu oli tosi tosi jännittävä. Minua jännitti eniten ne kaikki ihmiset ja varsinkin ne juoksevat ja kiljuvat ihmiset oli niin jännittäviä että välillä tein äkkiliikkeen ja vähän puhuttelin niitä kovalla äänellä. Ensin se näytti auttavan. Pieni olio pysähtyi ja alkoi melkein itkemään mutta sitten se tulikin vaan päättäväisesti minua kohti ja otti minua poskista kiinni ja silitti ja sitten minä olin vaan paikoillaan kun minua niin jännitti. Mutta hassua minusta oli se, että kun kellahdin selälleni ja menin ihan pötkölleen niin ne pienet ihmiset kyllä osasi minun massua mukavasti rapsuttaa. Mutta kyllä aion silti jatkossakin suhtautua hieman epäilevästi tuommoisiin kun ei niistä ikinä voi olla varma.. Siellä kylässä oli myös paljon turvallisia sylejä minulle tarjolla ja yksi tosi pehmeä ja iso myös...

Tässä olen mukavasti sylissä.


Sitten minä ja Puppe päästiin kävelylle! Minusta Puppe on mukava poika kun se yleensä aina uskoo minua jos sanon ettei saa nuuskia liikaa.

Meistä kaverikuva.


Sitten me tultiin joen rantaan ja olihan siellä ihanan viileää vettä kun minulle ehti jo tulla kova hiki kun emäntä vähän juoksutti meitä!



Emäntäni sekosi.




Emäntä sai minut muutaman kerran uimaan ja nyt se ei ollut niin kamalaa ja sitten me Pupen kanssa kiivettiin veneeseen ja tähystettiin sieltä hukkuuko meidän emännät. Ei ne hukkunu onneksi. Pupella tuli kyllä itkukin, se ei varmaan ikinä ennen ollut nähnyt emäntää vedessä. Minua ei huolestuttanut ollenkaan. Mutta mikä emäntien mielestä oli parasta niin oli se että vaikka Puppea itketti kovasti, se silti oppi uimaan!

Tässä minä uin.


Tähystys.




T. Rilla

p.s. Kyllä kesä on ihanaa!