Koiranpäiviä

Onpa hauskaa kun emäntä on sairaana! Se on meidän kanssa kotona eikä lähde minnekkään! Ja aamulla se nukkuu pitkään ja me saadaan kölliä vieressä ilman, että isäntä katsoo meitä äkäisesti.

Toisaalta on harmi, että emäntä on sairaana, koska ei päästä niin pitkille lenkeille kuin normaalisti. Nyt emäntä on vienyt meidät vaan pellon tai niityn reunaan ja käskenyt juosta itsekseen. Röllihän nyt pöljänä poikana juokseekin, mutta minä hipsuttelen ja katselen ja välillä istuskelen. Kun aurinko paistaa keväisesti niin tarkenee taas hyvin istuskella.

Tänään oli kyllä jo melko hauskaa, kun Kiia tuli emäntineen meille päivälenkille. Emäntä ajatteli varmaan, että me juostaan vielä lujempaa siellä lenkillä, jos on joku kaveri mukana. Niinhän se kyllä olikin. Emäntä istui itse lumihangessa ja koska minä en ensin innostunut ollenkaan, alkoi se puhaltelemaan minun nenään ja sitten minä aivan villiinnyin. Rölli ja Kiia leikki kovaa kyytiä ja minä menin aina väliin komentamaan Rölliä. Pari kertaa Kiia halusi leikkiä vain minun kanssa mutta sitten minua vähän alkoi jännittämään. Uskallan leikkiä paremmin niin, että Rölli on mukana. Kaikista hauskinta näissä ulkoiluissa on se, että lumi kestää meidän painon! Rölli näytti vähän piikkisialta kun se porhalsi kantohangella niin lujaa ja kyllä minäkin viiletin aina kun sille päälle satuin. Kestohangella on hirmu hauska juosta koskapa siinä saa kunnon vauhdin. Emäntä ja Kiian emäntä hämmästyivät miten äkkiä puoli tuntia pellolla oli kulunut ja kotiinkin piti vielä kävellä. Tunnin reissuhan siitä sitten tuli ja kyllä nyt väsyttää ja etenkin nälättää.

Tässä me ollaan lenkin jälkeen. (Emäntää harmittaa, kun kamera ei lähde ikinä lenkille mukaan.)


Ehkä mekin nyt saadaan jotain välipalaa kun emännällä on teehetki.

T. Rilla

Eväsretkellä

Me oltiin tänään aamuretkellä. Oli hauskaa koska saatiin maistaa pullaa. Tässä hienoja eväsretkikuvia.

Alkuverryttelyä.


Kaunis neiti eikä tassujakaan palele!


Komea poitsu nauttii aurinkoisesta ulkoilusta.


Pullaa odotellessa!


Kaakaotakin oltais voitu maistaa mutta sitä ei annettu.


T. Rölli

Normaalia arkea

Meidän emäntä on tullut takaisin ja meidän elämä on taas normaalia.
Minä tykkäsin olla hoidossa meidän lempipaikassa koska siellä ei ollut niin tiukkaa lenkkeilyaikataulua vaan sai esimerkiksi juosta viisi minuuttia pihalla ja sitten takaisin lepäämään. Minulle sopii hyvin tuollainen elämäntapa.

Nyt me tultiin emännän ja isännän kanssa tänne lempipaikkaan TAAS ja on tosi mukavaa olla yhdessä. Viime viikon emäntä meni töihin ja takaisin mutta iltaisin on ollut kaikkea kivaa tekemistä: meillä kävi Kiia kylässä, me käytiin moikkaamassa Lattea, me käytiin Pirren ja Pupen kanssa ulkoilemassa ja niillä kylässä ja sitten käytiin Wilmaakin tervehtimässä ja ensi viikolla Wilma tulee meille kylään. Nyt on emännällä taas aikaa kun ne on saanu olla isännän kanssa tarpeeksi yhdessä. Ja sillä on se rinkula sormessa niin ei tarvi sen sitten enää ressata sitäkään.

Tänään se emäntä ja emännän äiti yhteistuumin kaivoivat semmoisen koneen esille ja minusta tulikin kauniimpi kuin ennen. Se oli ihan rentouttavaa puuhaa paitsi minusta ei ole kiva jos se pärisevä kone laitetaan minun hännän alle. Röllistäkin tuli komea.

Me ollaan saatu täällä leikkiä semmoisella ärsyttävällä nyrkkeilyapinalla. Siitä lähtee niin pirullinen vinkumisääni, että meillä menee aina hermot ja sitten me yritetään nylkeä se apina mutta se on treenannut nyrkkeilyä aika paljon koska ei sille käy mitenkään!

Kun-fu Apina hyökkää meitä kohti ja me olemme valmiina!

Rölli läpsii kun-fu apinaa tassulla ja minä haukun ja komennan!

Minä käyn puremassa mokomaa kun-fua persuuksista!

Me käytiin tosi pitkä lenkki pellolla, metsässä ja joen jäällä. Oli mukava juosta kun ei ollut pakkasta ja saatiin vaan nuuskutella kaikkia hajuja ja kiihdyttää jäällä. Sitten kun tultiin kotiin päin, nähtiin Röllin kanssa naapurin mummo ja kiihdytettiin tietenkin moikkaamaan sitä ja sitten harhautettiin se ja emäntä ja muu seurue ja pingottiin sen mummon pihaa tutkimaan ja yritettiin mennä ulkosaunaan mutta sitten meidät pysäytettiin.

Röllillä on uusi trauma: aamulla emännän äiti päästi meidät ulos pissalle ja Rölli ei tiennyt meneekö se ulos vai ei ja emännän äitikään ei tiennyt mitä Rölli ajattelee ja laittoi oven kiinni mutta Rölli päättikin sillä hetkellä tulla ulos ja ovi osui Röllin kaulaan ja nyt Rölli ei uskalla mennä takaovesta emännän äidin kanssa. Muiden kanssa se uskaltaa. Vaikka eihän emännän äiti oikeasti olisi halunnut Rölliä litistää oven väliin mutta Rölli epäilee.

Terkkuja kaikille kivoille!

T. Rilla

Griffonit heitteillä

Vaan kyllä hävettää, kun meidän blogiin ei emäntä muka ehdi mitään kirjottamaan, joulusta on kulunut pian kaksi kuukautta ja siellä lukee ”voi tätä joulunaikaa”!!! Minä sanon että voi tätä häitten aikaa, enkä ole yhtään tyytyväinen! Tammikuu oli jo täynnä häähössötystä, mutta helmikuun alku oli sitäkin kamalampi. Emäntä hädin tuskin ehti kotona käymään kun oli taas menossa milloin pukua sovittamaan, milloin kampaajalle, milloin mihinkin ja ME, sille muka niin tärkeät tyypit, kateltiin ihmeissämme, kun meille ei liikene aikaa ei sitten millään. Pikalenkkejä lähitienoolla - no, myönnetään, on me agilityssä päästy käymään - mutta silti! Minun itsetuntoni on kärsinyt, kun turkkikin on vain puoliksi trimmattu (lähinnä vain häntä ja siitäkin tuli kuin sian saparo, ällöä!) Eikä Rillakaan ole edukseen, karvaa on niin paljon että se näyttää lähinnä lattiamopilta.

Yksi mukava juttu sentään oli pari viikkoa sitten, kun päästiin yllättään emäntä. Sillä oli jotku ihme polttarit ja emännän kaveri haki meidät kotoa varkain ja vei agilitypaikkaan. Siellä minä sain Superman- viitan ja Rilla pinkin pikku hameen ja sitten meidän piti piilossa odottaa emäntää. Kun se lopulta tuli, me saatiin juosta sen luo ja sillä meinas itku päästä kun se näki meidät, me oltiin niin hienoja! Ja parasta oli, että emännän piti mennä se sama agilityrata ku meidänkin. Arvaa nauroinko partaani, kun emännän kaveri komensi sitä ”PUTKEEN, PUTKEEN” ja emäntä konttas sinne kiltisti. Jospa se nyt tajuais, ettei se aina niin kivaa ole! Osas se hypätä esteitäkin, mutta aika paljon kömpelömpi se on kuin meikäläinen.

Emäntä on onnellinen kun näki meidät!

Sinä päivänä ei emäntä tullut kotiin vasta kun aamuyöstä ja seuraava viikko olikin yhtä painajaista! Yhtenä iltana se vei meidät naapuriin, kun sillä oli taas niitä hääjuttuja. Mikäpä se siinä, mutta kun siellä naapurissa ei ole mattoja ja lattia on tappavan liukas. Meikäläinen otti varman päälle ja makas koko illan (kolmisen tuntia) keittiön pöydän alla ettei tule vahinkoa, eihän polvileikkauksesta vielä kovin kauan ole ja muistaakseni lääkäri varoitteli liukkaista paikoista…

Viime perjantaina olen viimeksi emäntää nähnyt, me ollaan Rillan kans nyt evakossa emännän kotona täällä maalla. Olot on leppoisat, ruoka hyvää (voisi vain olla enemmän tarjolla) ja ulkona on niin kylmä ettei paljon viitsitä lenkkeillä. Pihanperälle spurttaillaan täysillä ja sitten takaisin uunin viereen lepäämään, kyllä Rilla nauttii! En tiedä milloin päästään kotiin, emäntä on matkustanut jonnekin kauas, mutta sen uskon, että on sillä meitä ikävä! Oon miettiny että jos ei ois tuntevinaan koko emäntää kun se joskus tulee takasin, mutten ehkä raski olla niin julma.

T.Rölli

p.s. Minua avusti kirjoittamisessa emännän äiti, sillä eihän emäntä ITSE EHDI.

Voi tätä joulunaikaa!

Ilmassa on kinkun taikaa!

Minä olen maistanut kinkkua ja kinkun rasvaa ja rasva on emännän mielestä mennyt suoraan minun vyötärööni. Minusta on ihan hyvä, että talvella on lämmittävää rasvakerrosta omastakin takaa, varsinkin kun on vähän herkempi palelemaan.

Herranjestas kun olen jäässä!


Täällä olikin aatonaattona semmoinen paukkupakkanen, ettei mitään puhetta muusta kuin syömisestä ja makoilusta lämpöisen uunin kyljessä. Rölli joutui joulupesulle, kun oli kuulemma niin nihkeän tuntuinen mutta minä onneksi säästyin moiselta touhulta, sillä olenhan silkkiturkkinen kaunokainen ihan luonnostaan!

Joulutunnelmaa.


Sitten koittikin jouluaatto ja kyllähän sen heti kaikista ihanista tuoksuista huomasi, ettei ole ihan normipäivä tiedossa. Emäntä ja emännän äiti viilettivät edes takaisin ja vieraitakin kävi muutama ja ulkoiltiin vähän ja valokuvattiin ja kaikenmoista. Sitten kaikki uurastus ja muiden uurastamisen tarkkailu palkittiin ja saimme Röllin kanssa joululahjapaketista etsittyä itsellemme hienot luut! Niitä syödessä ilta kuluikin rattoisasti.

Jouluaattona tarkeni ulkoilla vähän pidempään kuin 5 minuuttia.




Emäntä yritti ottaa joulukuvia silläkin uhalla, että me meinasimme kuolla kylmyyteen: tässä Röllin tassuja palelee niin, että se ei enää voi pitää etutassuja maassa. Kyseessä ei siis ole temppu vaan todellinen tuska.



Toivotan kaikille oikein rentouttavaa ja makoisaa joulunaikaa!

T.Rilla

Söin liikaa ja en jaksanut enää avata kaikkia lahjoja.

Supervoimainen Rölli

Terve vaan!

Minä olen jo ihan terveen kirjoissa ja sen kyllä huomaa kaikesta! Myös siitä, että olen saanut supervoimia, tosin eilen ne eivät aivan toimineetkaan.
Kuulin naapurin Remun uhoavan ulkona ja päätin hieman muistutella olemassa olostani. Teräsmiehen viitta niskaan ja sitten kunnon hyppy kohti ikkunaa mutta sepäs ei antanutkaan periksi vaan pyörin mukkelis makkelis voltilla taaksepäin ja lopulta vajosin kenttään. Ei auttanut kuin myöntää virhearviointi. Kerron tämän nyt itse, ettei tänne kukaan muu tule ilkkuvaan sävyyn kertoilemaan jotenkin vääristynyttä tarinaa siitä, että olisin jotenkin muka pölijä tai muuten sekaisin tai aivoissa olisi pimentynyt. Myönnän, että hetkiseksi hämärtyi, kun muistelin että jos haluaa nähdä ikkunasta niin täytyy ottaa vauhtia ja hypätä (niinkuin sohvan tähystyspaikalle) mutta ei se nyt sitten mennytkään niin.

Emäntä luuli hetken, että super-Rölli on mennyttä poikaa mutta ei hätiä mitiä, teräsmiehen viitta auttoi minua virkoamaan.

Minun polvet on nyt ihan entisellään. Pääsen jo lenkeille mukaan ihan entiseen malliin ja olen jo juossut irtikin! Kun ensi kertaa leikkauksen jälkeen pääsin irti, lällätin emännälle ettei se saa minua enää kiinni ja pingoin tuhatta ja sataa. Oli sen verran mukava pitkästä aikaa taas irrotella! Ja olen saanut lähteä emännän ja Rillan reeneihinkin mukaan. Enemmän olen vielä ollut kannustajana ja Rillan innoittajana mutta olen minäkin saanut jo kokeilla putkea ja keppejä. Se on niin hauskaa, etten millään malttaisi odottaa, milloin voin taas oikeasti aloittaa kunnon urheilun.

Rillahan on nyt kolme viimeistä kertaa ollut tosi aktiivinen siellä radalla. Emäntä on keksinyt tehokkaan keinon, joka on minusta hyvä niin kauan kunnes se ei ala käyttämään samanlaisia raakoja menetelmiä minun kanssani. Rilla ei saa ruokaa ollenkaan urheilupäivänä, niinpä se on erityisen innostunut makupaloista. Rilla ei myöskään saa juurikaan huomiota taikka muuta liikuntaa urheilupäivänä, niinpä sen energiataso on korkeammalla ja se haluaa emännältä huomiota. Ja sitten olen minä! Emäntä ottaa minut treeneissä tekemään kaikkea kivaa pientä ja Rilla saa odottaa yksin vuoroaan. Kun emäntä vihdoin hakee Rillan, Rilla on onnensa kukkuloilla ja ei muista ajatella onko yhteistyö kannattavaa vaiko ei vaan tekee mitä käsketään ihan innolla.


Griffonin jäätynyt naama.


Ja toinenkin.

Pakkaskelit jatkuvat ja meillä pitää olla tyhmät takit päällä ulkoillessa ja joskus ne samperin sukatkin. Mulla aina tulee ahdistus kun näen ne sukat. Kun emäntä ottaa sukan esiin ja näyttää sitä minulle, minä esitän nukkuvaa. Mutta ainahan se tulee ja vaan laittaa ne sukat kyselemättä meille ja sitten me joudutaan ne päällä marssimaan tuolla ihmisten ilmoilla. Mutta silloin ei kyllä palele ja lenkit on pidempiä, että ehkä niistä joku hyöty sitten on....


Sukat makkaralla - noloa eikö totta?

T.Rölli

Voihan pakkanen!

Minua harmittää tämä kylmä ja pakkanen. En ole voinut kirjoittaa, sillä lenkiltä palautuminen pakkasen takia kestää tavallista pidempään. Tarvin paljon sohva- sekä viltti- ja sylihoitoa. Tässä pieni runonpätkä, jota olen lepäillessäni pohtinut:
"Yritän välttää pakkassään ja sohvalle mieluummin makaamaan jään. Jos minut ulos pakotetaan, jään liikkumatta hankeen seisomaan."

Tältä näyttää, kun minua palelee. Onko sitä niin vaikea ymmärtää?


Röllistä on tullut jälleen normaali. Se voi jo ulkoillakin minun kanssa. Me mennään Röllin ja emännän kanssa ensin noin 15-20 minuuttia ja sitten Rölli viedään kotiin ja emäntä jatkaa vielä minun kanssa. Rölli on lenkeillä erittäin innostunut eikä jalat kipeydy enää ollenkaan. Viikko sitten lenkin jälkeen Röllin häntä vielä riippui alhaalla ja me emännän kanssa siitä tiedettiin, että vähän vielä tuntuu kävelyt mutta tällä viikolla se on viuhtonut kävelyllä siihen tahtiin, että pitää meidän aina muistuttaa sitä ottamaan rauhallisesti. Minullehan sellaisen ymmärtäminen ei tuota ongelmia mutta joillekin toisille voi..

Esimerkiksi ystäväni Pirre on nykyään ihan mahdoton vouhottaja agilityssä. Se inisee ja hössöttää ihan mahdottomasti ennen omaa vuoroa enkä minä oikein ymmärrä, että mikä siinäkin on niin vaikeaa. Sen kun rauhassa vain odottaa omaa vuoroa, eihän se nyt niin ihmeellistä touhua se hyppiminen ole. Itse en voi ollenkaan käsittää tuollaista liikunnallista riippuvuutta. Neuvoisin muitakin aktiivisia urheilijoita lepäämään omien suoritusten välissä esimerkiksi pehmeällä viltillä vuoratussa boxissa ja pitämään silmiä ihan kunnolla kiinni. Sulkemaan todellisuuden täysin ulkopuolelle ja keskittymään olennaiseen eli rentoutumiseen.

Tässä olen omissa ajatuksissa, muiden saavuttamattomissa.


Emäntä ei ole ollut minun totaalirentoutumisesta ihan niin hyvillään treeneissä kuin minä eikä minun suoritukseni muka rentoutumisen jälkeen ole sen kummoisempia. Eipä kannattaisi senkään kovin mennä huutelemaan, sillä voi olla, että lopetan yhteistyön kokonaan. Sen luulisi emäntä jo tietävän, että voin tehdä sen ihan milloin itseäni huvittaa. Jostain syystä emäntä on kyllä ottanut hieman tiukemman linjan treeneissä ja koko elämässä. Se on laittanut portin eteisen ja olohuoneen väliin, etten pääse lempinojatuoliin päivän ajaksi tarkkailemaan eikä Rölli pääse hyppäämään vakiopaikalleen sohvalle, sillä muuten sen polvistä voi kuulua riks raks ja ne voi pettää. Joudun olemaan lattiatasossa littanalla tyynyllä, jonka emäntä on todennut itselleen liian kuluneeksi. Jaha! Kuulostaako ihan reilulta? No eipä niin! Mutta jotain mukavaa sentään: ollaan saatu useammin muhkeita hirvenluita emännän työpäivien ajaksi, koska portin ansiosta emännän ei tarvi pelätä sen vaalean maton muuttuvan verisen kirjavaksi.

Minusta tämä talvi kuluisi ihan hyvin niin, että syötäisiin vain luita ja pissittäisiin postilaatikon juureen etupihalle. Sen kauemmas ei minulla olisi tarvetta.

T.Rilla